Kotkan merikaapeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kotkan merikaapeli oli 2000-vuosikymmenen puolivälissä vireillä ollut hanke, jonka tarkoituksena oli lisätä sähköntuontia Suomeen Venäjältä 1 000 MW:n merikaapelin avulla, noin 8,7 terawattituntia vuodessa. Määrä olisi vastannut noin kymmentä prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Kauppa- ja teollisuusministeriö hylkäsi hankkeen joulukuussa 2006.

Hanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkoituksena oli rakentaa merikaapeli Suomen Mussalon ja Venäjän Kernovon välille. Venäjän puolella merikaapeli olisi liitetty Venäjän kantaverkkoon Sosnovyi Borin lähistöllä sijaitsevan Leningradin ydinvoimalaitoksen läheltä. Leningradin ydinvoimalaitos tuotti tuolloin 28 % koko Luoteis-Venäjän sähköstä ja 50 % Pietarin alueen sähköstä. Hankkeen takana oli Rosenergoatom, joka olisi luonut näin rinnakkaisen markkinakanavan Suomeen sähköä noin 1 460 MW:n maksimiteholla tuovalle Venäjän jakeluverkkomonopolille Inter RAO:lle.

Hakemus oli laitettu vireille 2003. Kesällä 2006, kun asiaa oli selvitetty pidemmälle Suomen kantaverkon näkökulmasta, päädyttiin siihen, että investoinnit Suomen kantasähköverkkoon olisivat pienemmät mikäli 1 000 MW:n merikaapeli jaettaisiin kahdeksi pienemmäksi 500 MW:n kaapeliksi.

VTTn selvityksen mukaan vahvistuva sähköntuonti olisi alentanut sähkön tukkuhintaa joitain prosentteja Suomessa. Kustannuslaskelmissa puheena olleen sähkömäärän hinta oli tuolloin Venäjällä maan sisäisin hinnoin noin 150 miljoonaa euroa, kun taas pohjoismaisten sähkömarkkinoiden, Nordpoolin hinnoin sen arvo tukkuhinnoin oli noin 320 miljoonaa euroa. Kaapelin rakentaminen olisi tullut maksamaan noin 300 miljoonaa euroa ja sen olisi toteuttanut United Power, josta omisti 51 % Baltenergo, josta enemmistön puolestaan omisti Rosenergoatom. 49 %:n suomalaisomistuksesta pääosasta vastasi Atanas Tilevin Clippercourt-yhtiö.[1] Hankkeen rahoituksesta pääosan lupasi hoitaa Venäjän ulkomaantalouspankki.[2]

Silloiset kaapelin tehonvaraukset olivat seuraavat:

Kauppa- ja teollisuusministeriö hylkäsi joulukuussa 2006 United Power -yhtiön hakemuksen merikaapelin rakentamisesta. Yhtiö valitti päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätti marraskuussa 2007 ministeriön toimineen oikein hylätessään hakemuksen. [3]

Kannanottoja Suomessa ja Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sähkönjakelusta vastaavan Fingridin mukaan 1 000 MW:n sähköntuonnin lisäys Venäjältä olisi vaarantanut Suomen sähköverkkoturvallisuuden. Myös Fingridin yksi omistajista, Pohjolan Voima, vastusti merikaapelia.

Suomen valtion sähköviranomainen Energiamarkkinavirasto totesi elokuussa 2006 julkitulleessa lausunnossaan, ettei Suomen kantaverkko kestäisi uuden ns. Venäjän merikaapelin aiheuttamaa sähkönsiirtoa ilman merkittäviä vahvistuksia Suomen kantaverkkoon ja uusien siirtoyhteyksien rakentamista Ruotsiin ja Baltiaan.[4] Energiamarkkinavirasto totesi suurhäiriöriskin Suomen kantaverkossa viisinkertaistuvan ja Suomen riippuvuuden tuontienergiasta nousevan huolestuttavan korkealle. Kotkan Energian mukaan Suomen kantaverkko taas olisi kestänyt sähkön lisätuonnin.

Kotkan merikaapelia kannattivat mm. SCA, Outokumpu ja Stora Enso.

Ruotsin teollisuus on kannattanut sähkön lisätuontia Suomen kautta pohjoismaiseen Nordpooliin. Tämän toteuttamiseksi Ruotsi kannatti siirtokaapelin rakentamista Olkiluodosta Ruotsiin, jolloin Ruotsi voi käyttää Suomessa tuotettua ydinsähköä. Suomi puolestaan voisi korvata Ruotsin vientiä tuomalla omaan käyttöönsä lisää sähköä Venäjältä, josta ainakin osa olisi edelleen ydinvoimalla tuotettua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäläisyhtiö hakenut lupaa ydinsähkökaapelille 16.09.2004. YLE. Viitattu 16.3.2008.
  2. Merikaapeliyhtiö löysi rahoituksen 21.07.2006. YLE. Viitattu 16.3.2008.
  3. KHO: Ministeriö toimi oikein hylätessään merikaapelin rakennusluvan 21.11.2007. YLE. Viitattu 16.3.2008.
  4. Sähkömerikaapeli kävisi kalliiksi 31.08.2006. YLE. Viitattu 16.3.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]