Kosmologian aikajana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kosmologian aikajana listaa kosmologian merkittävimmät teoriat ja havainnot kronologisesti.

Ennen vuotta 1900[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900–1949[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950–1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1950Fred Hoyle antaa pilkallisesti alkuräjähdykselle englanninkielisen nimen "Big Bang" eli suomeksi iso räjähdys.
  • 1961Robert Dicke väittää, että hiileen perustuvaa elämää voi syntyä vain, kun gravitaatiovuorovaikutus on pieni, sillä vain tällöin syntyy 'palavia' tähtiä; hän käyttää näin ensimmäisen kerran heikkoa antrooppista periaatetta
  • 1965Hannes Alfvén ehdottaa nykyisin hylättyä ambiplasma-konseptia selitykseksi baryoniepäsymmetrialle
  • 1965Martin Rees ja Dennis Sciama analysoivat kvasaarien lähdelaskentadataa ja havaitsevat niiden tiheyden ja punasiirtymän välisen suoran verrannollisuuden
  • 1965Arno Penzias ja Robert Wilson löytävät sattumalta kosmisen taustasäteilyn ja Robert Dicke, James Peebles, Peter Roll ja David Todd Wilkinson tulkitsevat sen alkuräjähdyksen jäänteeksi
  • 1966Stephen Hawking ja George Ellis osoittavat minkä tahansa vakuuttavan yleisen suhteellisuusteorian kosmologian sisältävän singulariteetin
  • 1966James Peebles osoittaa kuuman alkuräjähdyksen ennustavan oikean heliumrunsauden
  • 1967Andrei Sakharov esittää vaatimukset baryogeneesille eli baryoni–antibaryoni-epäsymmetrialle
  • 1968Brandon Carter spekuloi, että luonnonvakioiden tulee olla tietyn suuruisia, jotta elämän syntyminen on mahdollista; hän käyttää siten ensimmäisen kerran vahvaa antrooppista periaatetta
  • 1969Charles Misner muotoilee alkuräjähdyksen horisonttiongelman
  • 1969 – Robert Dicke muotoilee alkuräjähdyksen laakeusongelman
  • 1973Edward Tryon ehdottaa, että kaikkeus on suuren mittakaavan kvanttimekaanisesti fluktuoiva tyhjiö, jossa positiivinen massaenergia on tasapainotettu negatiivisella pontentiaalienergialla
  • 1974Robert Wagoner, William Fowler ja Fred Hoyle osittavat että alkuräjähdys ennustaa oikeat deuteriumin ja litiumin runsaudet
  • 1976Alex Shlyakhter osoittaa esihistoriallisen Oklo'n luonnon fissioreaktorin samariumin suhteiden perusteella ainakin joidenkin luonnonlakien pysyneen muuttumattomina yli kaksi miljardia vuotta
  • 1977Gary Steigman, David Schramm ja James Gunn tutkivat varhaisen heliumrunsauden ja neutriinojen määrän suhdetta ja väittävät, että korkeintaan viisi leptoniperhettä voi olla olemassa
  • 1981Viacheslav Mukhanov ja G. Chibisov ehdottavat, että kvanttifluktuaatio voi johtaa kaikkeuden suuren mittakaavan rakenteeseen
  • 1981Alan Guth ehdottaa kosmista inflaatiota mahdolliseksi ratkaisuksi horisontti- ja laakeusongelmiin
  • 1990 – alustavat tulokset NASA:n COBE-satelliitista vahvistavat kosmisen taustasäteilyn olevan isotrooppista mustan kappaleen säteilyä tarkkuudelle yksi 105 ja eliminoi pysyvän tilan mallin kannattajien toiveet sen mahdollisesta tähtiperäisyydestä
  • 1990-luku – Maasta käsin tehdyt kosmisen taustasäteilyn mittaukset määrittävät kaikkeuden olevan laakea
  • 1998 – Kiistanalaiset todisteet hienorakennevakion muuttumisesta ajan myötä julkaistaan ensimmäisen kerran
  • 1998Adam Riess, Saul Perlmutter et al. havaitsevat tyypin Ia supernovia tutkimalla laajenemisen kiihtymisen ja siten ensimmäisen todisteen nollasta poikkeavasta kosmologisesta vakiosta
  • 1999 – kosmisen taustasäteilyn mittaukset (, joista huomattavin BOOMERanG experiment,) todentavat kosmologian standardimallin ennustamat anisotropioiden vaihtelut

2000–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2003 – NASA:n WMAP-satelliitti ottaa aiempaa tarkempia kuvia kosmisesta taustasäteilystä ja varmentaa kaikkeuden iäksi 13,7 miljardia vuotta prosentin epätarkkuudella sekä todentaa Lambda-CDM-mallin ja kosmisen inflaation todenperäisyyttä
  • 2006 – WMAP:in kolmannen vuoden tulokset julkaistaan ja ne osoittavat mm. kosmisen taustasäteilyn polarisaation

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]