Korvamato
Wikipedia
Korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä vastoin tahtoa, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta. Sana on käännöslaina, ja sen alkuperä on saksan kielessä, jossa käytetään nimitystä Ohrwurm. Suomessa ilmiö tunnetaan yleisemmin nimellä musiikin soiminen päässä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ilmiö
kuunteleOhje)Ilmiön tieteellinen tutkimus on alkutekijöissään, eikä siitä ole julkaistu paljonkaan tieteellisiä artikkeleita. Kognitiivisen psykologian näkökulmasta ilmiö liittyy ihmisen muistijärjestelmän toimintaan. Musiikkikatkelman toistuminen muistuttaa laajemmin tutkittua musiikinkuvittelua, jossa musiikillisten mielikuvien oletetaan muistuttavan monin tavoin normaalia havaintoa.[1] Tästä näkökulmasta suurin arvoitus on minkä takia mato iskee, toisin sanoen melodian toistuminen ylipäänsä alkaa.
Dynaamisen psykologian piirissä ilmiötä on käsitellyt mm. psykoanalyytikko Theodor Reik.[2] Hänen mukaansa musiikki edustaa tiedostumattomia psykologisia tekijöitä, ja hän korostaa yksilöllistä tutkimusta, koska musiikkiin liittyvät merkitykset ovat henkilökohtaisia.
Cincinnatin yliopistossa korvamato-ilmiötä tutkivan professori James Kellarisin mukaan korvamadoksi päätyvän musiikin tyypillisimpiä piirteitä ovat hyväntuulinen melodia sekä mukaansatempaavan ja ärsyttävän välillä liikkuva paljon itseään toistava sanoitus. Kellarisin mukaan tyypillisiä korvamatoja ovat esimerkiksi Village Peoplen ”YMCA”, Los del Rio -yhtyeen ”Macarena” ja Baha Men -yhtyeen ”Who let the dogs out”. Tutkimusten mukaan korvamadoista kärsivät eniten ihmiset, jotka kuuntelevat usein musiikkia, ja joilla on neuroottisia tapoja, kuten esimerkiksi kynien pureskelu ja sormilla näpyttely. Lääkitys, jolla hoidetaan pakko-oireista häiriötä ja ahdistuneisuutta, helpottaa myös musiikin pakonomaista toistumista.[3]
Ilmiötä tutkineen Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITIssä työskentelevän Lassi Liikkasen mukaan taas altistus on ehkä musiikillisia elementtejä tärkeämpää: päässä pyörivät laulut, joita on viime aikoina kuullut. Ne voivat olla omia suosikkeja, ikivihreitä, radion hetken soitetuimpia sävelmiä tai televisiossa toistuvia mainossävelmiä.[4]
Musiikkiesitys voi tulla mieleen asoosiaatioketjun kautta; esimerkiksi Tallinnan-matkaa suunnittelevan päässä saattaa puhjeta soimaan Juice Leskisen Eesti on my mind.[5]
Liikkanen arvioi, että musiikki soi päivittäin päässä lähes 60 prosentilla suomalaisista. Viikoittain soi jo 90 prosentilla.[6]
Korvamadoista irti pääsemiseen ei ole tehokkaita tapoja. Kellarisin mukaan yleisin käytetty keino on korvaavan musiikkikappaleen etsiminen, mutta useimmiten mieleen päätyy tällöin vain toinen korvamato.
Sitkeimmillään korvamato saattaa olla melkeinpä mielenterveyttä koetteleva seuralainen. Neuropsykiatri Oliver Sacks kertoo Musicophilia-teoksessa ystävästään, jolla Pulmuset-televisiosarjan tunnussävelmä alkoi soida päästsä ja soi lopulta kymmenen päivää aamusta iltaan. Apua ei ollut ylös alas hyppimisestä, sataan laskemisesta, veden pirskottamisesta kasvoille eikä itsekseen huutamisesta. Lopulta laulu haihtui uhrin mielestä — mutta palasi kun hän kertoi Sacksille asiasta. Tällä kertaa piina kesti kuitenkin vain muutamia tunteja.[7]
Vaikka korvamadot yleensä ovat musiikkikappaleita, on sanaa käytetty laajemmassakin merkityksessä kuvaamaan esimerkiksi myös sanoja, jotka äänteellisen asunsa ansiosta jäävät musiikkikappaleen tavoin mieleen toistumaan.
[muokkaa] Korvamato eri kielillä
- Englanniksi Ear worm tai Brain itch (suom. aivokutina)
- Saksaksi Ohrwurm (suom. korvamato)
- Portugaliksi chiclete de ouvido (suom. korvapurukumi)
- Ruotsiksi Örhängare (suom. korvassa roikkuja)
[muokkaa] Lähteet
- Halpern, A. R., Zatorre, R. J.: ”9.7”, When that tune runs through your head: A PET investigation of auditory imagery for familiar melodies., s. 697-704. Cerebral Cortex, 1999.
- Halpern, A. R., Zatorre, R. J., Bouffard, M., Johnson, J. A.: ”42.9”, Behavioral and neural correlates of perceived and imagined musical timbre., s. 1281-1292. Neuropsychologia, 2004.
- Zatorre, R. J., Halpern, A. R., Perry, D. W., Meyer, E., Evans, A. C.: Hearing in the mind's ear: A PET investigation of musical imagery and perception. Journal Of Cognitive Neuroscience, 1996, nro 8.1, s. 29-46.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Esimerkiksi Zatorre ja Halpern 1996, 1999, 2004
- ↑ Reik, Theodor (1960): The Haunting Melody: Psychoanalytic Experiences in Life and Music. [1953]. Grove Press, New York.
- ↑ Daniel J. Levitin, This is your brain on music, Dutton Adult (August 3, 2006), ISBN 0525949690
- ↑ Tapio Ollikainen: Puuhamaa ja Titanic. Yliopisto, 2008, nro 10, s. 26.
- ↑ Tapio Ollikainen: Puuhamaa ja Titanic. Yliopisto, 2008, nro 10, s. 27.
- ↑ Tapio Ollikainen: Puuhamaa ja Titanic. Yliopisto, 2008, nro 10, s. 26.
- ↑ Tapio Ollikainen: Puuhamaa ja Titanic. Yliopisto, 2008, nro 10, s. 27.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sean Bennetin tutkielma musiikin toistumisesta (englanniksi)
- James Kellarisin kotisivu ja korvamatoklinikka (englanniksi)
- Artikkeli korvamadoista BBC:llä (englanniksi)
- Suomalaisen Musiikki Mielessä 2007 -tutkimuksen tuloksia musiikin päässäsoimisesta
- Lassi A Liikkasen kokoelmasivu aiheesta tehdyistä julkaisuista (englanniksi)
- Artikkeleita 'ear worm'-käsitteestä, [1], [2] (englanniksi)
- Sana 'amygdala' korvamatona (englanniksi)
- Pirkko Kotiranta (2007) Aivoissa soi ihmeellinen orkesteri. Helsingin Sanomat 31.12.2007(kulttuuri)
