Korvamato

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä vastoin tahtoa, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta. Sana on käännöslaina, ja sen alkuperä on saksan kielessä, jossa käytetään nimitystä Ohrwurm. Suomessa ilmiö tunnetaan yleisemmin nimellä musiikin soiminen päässä. Virallisesti ilmiö on tahdosta riippumatonta musiikin kuuntelua[1].

Ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludwig van Beethovenin viidennen sinfonian teema toistuu useasti ja jää helposti soimaan mieleen. Beet5mov1bars1to5.ogg kuuntele (ohje))

Ilmiön tieteellinen tutkimus on alkutekijöissään, eikä siitä ole julkaistu paljonkaan tieteellisiä artikkeleita. Kognitiivisen psykologian näkökulmasta ilmiö liittyy ihmisen muistijärjestelmän toimintaan. Musiikkikatkelman toistuminen muistuttaa laajemmin tutkittua musiikinkuvittelua, jossa musiikillisten mielikuvien oletetaan muistuttavan monin tavoin normaalia havaintoa.[2] Tästä näkökulmasta suurin arvoitus on minkä takia mato iskee, toisin sanoen melodian toistuminen ylipäänsä alkaa.

Dynaamisen psykologian piirissä ilmiötä on käsitellyt mm. psykoanalyytikko Theodor Reik.[3] Hänen mukaansa musiikki edustaa tiedostumattomia psykologisia tekijöitä, ja hän korostaa yksilöllistä tutkimusta, koska musiikkiin liittyvät merkitykset ovat henkilökohtaisia.

Cincinnatin yliopistossa korvamato-ilmiötä tutkivan professori James Kellarisin mukaan korvamadoksi päätyvän musiikin tyypillisimpiä piirteitä ovat hyväntuulinen melodia sekä mukaansatempaavan ja ärsyttävän välillä liikkuva paljon itseään toistava sanoitus. Kellarisin mukaan tyypillisiä korvamatoja ovat esimerkiksi Village Peoplen ”YMCA”, Los del Rio -yhtyeen ”Macarena” ja Baha Men -yhtyeen ”Who let the dogs out”. Tutkimusten mukaan korvamadoista kärsivät eniten ihmiset, jotka kuuntelevat usein musiikkia, ja joilla on neuroottisia tapoja, kuten esimerkiksi kynien pureskelu ja sormilla näpyttely. Lääkitys, jolla hoidetaan pakko-oireista häiriötä ja ahdistuneisuutta, helpottaa myös musiikin pakonomaista toistumista.[4]

Lassi Liikkasen, joka on tutkinut ilmiötä ja työskentelee Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:ssä, mukaan altistus on ehkä tärkeämpi tekijä kuin musiikilliset elementit: päässä alkavat pyöriä laulut, joita on viime aikoina kuullut. Musiikkiesitys voi tulla mieleen asoosiaatioketjun kautta; esimerkiksi jos joku suunnittelee Tallinnan-matkaa, hänen päässään saattaa alkaa soida Juice Leskisen Eesti (on my mind). Liikkasen arvion mukaan musiikki soi päivittäin päässä lähes 60 prosentilla ja viikoittain 90 prosentilla suomalaisista.[5][5]

Korvamadoista irti pääsemiseen ei ole tehokkaita tapoja. Jos sen yrittää korvata toisella kappaleella, useimmiten tuloksena on vain toinen korvamato. Pahimmillaan korvamato saattaa jopa lähes uhata mielenterveyttä. Neuropsykiatri Oliver Sacks kertoo Musicophilia-teoksessa ystävästään, jolla soi päässä Pulmuset-televisiosarjan tunnussävelmä koko ajan, kymmenen päivää aamusta iltaan. Lopulta laulu haihtui uhrin mielestä, mutta se palasi, kun hän kertoi Sacksille asiasta. Tällä kertaa piina kesti kuitenkin vain muutaman tunnin.[5]

Vaikka korvamadot yleensä ovat musiikkikappaleita, on sanaa käytetty laajemmassakin merkityksessä kuvaamaan esimerkiksi myös sanoja, jotka äänteellisen asunsa ansiosta jäävät musiikkikappaleen tavoin mieleen toistumaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halpern, A. R., Zatorre, R. J.: When that tune runs through your head: A PET investigation of auditory imagery for familiar melodies.. Cerebral Cortex, 1999, nro 9.7, s. 697–704.
  • Halpern, A. R., Zatorre, R. J., Bouffard, M., Johnson, J. A.: Behavioral and neural correlates of perceived and imagined musical timbre.. Neuropsychologia, 2004, nro 42.9, s. 1281–1292.
  • Zatorre, R. J., Halpern, A. R., Perry, D. W., Meyer, E., Evans, A. C.: Hearing in the mind's ear: A PET investigation of musical imagery and perception. Journal Of Cognitive Neuroscience, 1996, nro 8.1, s. 29–46.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korvamato - se soi, soi ja soi - eikä lakkaa. Yle.fi 15.8.2013
  2. Esimerkiksi Zatorre ja Halpern 1996, 1999, 2004.
  3. Reik, Theodor (1960): The Haunting Melody: Psychoanalytic Experiences in Life and Music. [1953]. Grove Press, New York.
  4. Daniel J. Levitin, This is your brain on music, Dutton Adult (3.8.2006), ISBN 0525949690
  5. a b c Tapio Ollikainen: Puuhamaa ja Titanic. Yliopisto, 2008, nro 10, s. 26-27.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]