Korpinurmikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korpinurmikka
Poa remota.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Nurmikat Poa
Laji: remota
Kaksiosainen nimi
Poa remota
Forselles
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Korpinurmikka Wikispeciesissä

Korpinurmikka (Poa remota) on pääasiassa Pohjois- ja Itä-Euroopassa kasvava suurikokoinen heinäkasvi. Suomessa korpinurmikka on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.[1] Se on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpinurmikka on hyvin kookas heinä, joka kasvaa 80–150 cm korkeaksi. Kasvi on löyhästi mätästävä ja usein pintarönsyllinen. Korsi on 4–8-nivelinen. Lehtitupet ovat leveitä ja litteitä. Lehdet ovat tasasoukkia, lehden kärki on keulamainen ja keskisuonten molemmin puolin on vihreä juova. Heleänvihreitten korsilehtien lapa on 10–15 cm pitkä, ohut ja veltto. Harsu röyhy on 15–30 cm leveä, pituutensa levyinen ja sen haarat pitkiä ja rihmamaisia. Tähkylät ovat 4–5-kukkaisia ja vaaleanvihreitä. Korpinurmikka kukkii kesä-heinäkuussa.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpinurmikan päälevinneisyysalue käsittää Fennoskandian, Baltian maat, Puolan, Pohjois-Ukrainan, Valko-Venäjän ja Länsi-Venäjän. Lisäksi lajia tavataan satunnaisemmin Keski-Euroopassa, Kaukasuksella, Pohjois-Venäjällä, ja Keski-Aasiassa.[4] Suomessa korpinurmikkaa tavataan paikoin yleisenä Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä. Muualla Suomessa laji on harvinaisempi. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat Rovaniemen korkeudella.[5][6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpinurmikka on kosteiden kasvupaikkojen kasvi. Sitä tavataan kosteissa lehdoissa, lehtokorvissa, lähteiköissä ja lähdepurojen varsilla.[3] Korpinurmikka on harvinaistunut metsänhoidon ja soiden ojituksen takia.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopio 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 27.10.2009.
  2. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 199. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 587.
  4. Den virtuella floran: Storgröe (ruots.) Viitattu 27.10.2009.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Korpinurmikan levinneisyys Suomessa Viitattu 27.10.2009.
  6. a b Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 133.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]