Kornél Pajor
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Kornél Pajor | |||
Maa:  Unkari,  ISU,  Ruotsi
| |||
| Miesten pikaluistelu | |||
| Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Oslo 1949 | yhteispisteet | |
 Pronssia |
Davos 1951 | yhteispisteet | |
| EM-kilpailut | |||
| Pronssia |
Davos 1949 | yhteispisteet | |
| Pronssia |
Östersund 1952 | yhteispisteet | |
Kornél Pajor (1. heinäkuuta 1923 Budapest – 12. toukokuuta 2016 Tukholma, Ruotsi) oli unkarilaissyntyinen pikaluistelun maailmanmestari. Unkarin valtion murrosvaiheessa maan muuttuessa kommunistiseksi Pajor ei palannut enää kotimaahansa ja muutti asumaan Ruotsiin edustaen myös uutta kotimaataan.
Kornél Pajor teki vuonna 1943 19-vuotiaana lupaavia tuloksia pikaluistelussa. Sota-aika esti kuitenkin normaalin kehittymisen ja kilpailutoiminnan. Hän joutui sodan loppuvaiheessa armeijaan ja tappioon päätyneen sodan myötä brittien sotavankeuteen.
Sodan jälkeiset talviolympialaiset St. Moritzissa olivat Pajorin ensimmäinen kansainvälinen kilpailunäyttämö. Tuloksena oli 21. sija 500 metrillä, 14. sija 1 500 metrillä, 10. sija 5 000 metrillä ja 4. sija 10 000 metrillä. [1] Hänen menestysmatkansa pikaluistelu-uralla olivat 5 000 ja 10 000 metriä.
Vuosi 1949 oli Pajorille uran paras vuosi. Hän saavutti Davosin EM-kisoissa pronssia tehden 5 000 metrillä uuden ME:n. Samoissa kilpailuissa hän alitti 10 000 metrillä Charles Mathiesenin ME:n ja samalla ensimmäisenä 17 minuuttia, mutta Norjan Hjalmar Andersen teki kisassa vielä paremman tuloksen ja otti näin ME:n nimiinsä. Kaksi viikkoa myöhemmin MM-kisat Oslossa olivat hänen uransa huipentuma, sillä hän saavutti yhteispisteissä mestaruuden. [2]
Kisojen päätyttyä Pajor ei kotimaansa poliittisen mullistuksen vuoksi palannut enää takaisin Unkariin, vaan jäi pakolaiseksi. Kansainvälinen luisteluliitto (ISU) antoi hänelle osallistumisoikeuden ”riippumattomana kilpailijana” kausiksi 1950 ja 1951. Vuonna 1952 hän sai asuinmaansa Ruotsin edustusoikeuden ja saavutti silloisessa kotikaupungissaan Östersundissa järjestetyissä EM-kisoissa yhteispisteissä pronssia. Säännöt eivät sallineet olympialaisiin osallistumista. Niinpä Oslon talviolympialaiset 1952 jäivät väliin, vaikka Pajorilla olisi ollut pisimmillä luistelumatkoilla menestymisen mahdollisuus. [3]
Valmentajana jo sotavuosilta Pajorilla oli Itävallan Karl Wazulek, joka kilpaili itse vuoden 1936 talviolympialaisissa.[4]
Ammatiltaan Pajor oli arkkitehti ja jatkoi siviiliuraansa menestyksellisesti Ruotsissa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kornél Pajorin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 8.3.2013. (englanniksi)
- Se, der går verdensmesteren fra Bislett i 1949 Aftenposten. Viitattu 8.3.2013. (norjaksi)
- Kornél Pajor SpeedSkatingStats-tietokannassa SpeedSkatingStats. Viitattu 8.3.2013. (englanniksi)
- Gunnar Ohlsson minns Domusbygget uddevallabloggen.se. Viitattu 8.3.2013. (ruotsiksi)
- Kornels tränare blev Castors tränare Länstidningen Östersund (LT). Viitattu 8.3.2013. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]