Korkokenkä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punainen korkokenkä, jossa on sabrinakorko.

Korkokenkinä pidetään kenkiä, jotka nostavat kenkiä pitävän henkilön kantapään ja jalkapöydän selkeästi varpaita korkeammalle. Kun sekä kantapäät että varpaat nousevat saman verran korkeammalle, kyseessä ei yleensä ole "korkokenkä". Korkokenkiä on useita eri malleja ja korkoja löytyy monia eri tyylisiä, esimerkiksi stiletti-, tolppa-, ja kiilakorkoja.

Nykyään termi "korkokenkä" yhdistetään melkeinpä poikkeuksetta naisten kenkämalleihin, joissa on piikkikorko, vaikkakin on olemassa useita korolla varustettuja kenkämalleja (esimerkiksi bootsit), joita molemmat sukupuolet käyttävät.

Korkokenkien käyttö altistaa erilaisille jalkavaivoille. Korkokengät muun muassa lisäävät polviin kohdistuvaa rasitusta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori nainen vaaleanpunaisissa korkokengissä Helsingin rautatieasemalla.

Saattaa olla että ensimmäisten korkokenkien esiaste kehitettiin keskiajalla Lontoossa massiivisen jäteongelman myötä, koska kadut olivat täynnä ihmisten ulosteita, mutaa ja teurasjätteitä, näin ihmiset pysyivät jaloistaan puhtaampina. Näissä kenkämalleissa saattoi olla myös korot edessä ja takana.lähde?

Korotettujen korkojen on oletettu tulleen vastauksena siihen ongelmaan, että ratsastajien jalat luisuivat eteenpäin satulassa heidän ratsastaessaan. ”Ratsastajan korko”, noin 3 senttimetriä korkea, ilmestyi 1500-luvulla. Johtavaa kulmaa kallistettiin eteenpäin, jotta tämä auttaisi satulaan nousemisessa ja kengän perässä kulkeutuvaa reunaa kallistettiin eteenpäin estämään kenkää tarttumasta kiinni aluskasvillisuuteen tai kiveen. Nämä ominaisuudet näkyvät tämän päivän ratsastuskengissä, ehkäpä huomattavammin cowboybootseissa.

Yksinkertainen ratsastuskorko raivasi tietä huomattavasti tyylikkäämmälle korolle sen kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana. Alkaen Ranskasta, korkojen korkeudet miesten keskuudessa nousivat ylöspäin, usein tullen korkeammiksi ja ohuemmiksi, kunnes ne olivat käyttökelvottomia ratsastukseen, mutta ne siirrettiin vain hovikäyttöä varten. 1600-luvun loppuun mennessä miesten korkokengät olivat usein 7,5 senttimetrin 10 senttimetrin väliltä korkeudessa.

Vuonna 1533 Orleansin herttuan pienikokoinen vaimo, Katariina de' Medici, tilasi suutarin tekemään hänelle parin korkokenkiä, sekä muotia varten, että korottamaan hänen pituuttaan. Ne olivat eräänlaiset kengät, joissa oli korotettu kenkäpohja ja kantapää, mutta eivät kuitenkaan samanlaiset kuin tämän päivän platform-kengät. Näissä kengissä kantapää oli kuitenkin korkeammalla kuin jalkapöytä.

Korkokengät tulivat nopeasti suosituiksi Ranskan hovin muotitietoisten miesten ja naisten keskuudessa ja levisivät muidenkin maiden ylimystön keskuuteen. Sekä miehet että naiset käyttivät korkokenkiä halki 1600- ja 1700-luvun. Kun Ranskan vallankumous lähestyi 1700-luvun loppupuolella, korkokenkien pitäminen katosi pois Ranskassa siitä syystä, että se yhdistettiin varakkuuteen ja aristokratiaan.

Läpi suurimman osan 1800-lukua, matalat kengät ja sandaalit olivat tyypillisiä jalkineita molemmille sukupuolille, mutta korkokengät tulivat takaisin pintamuotiin myöhäisellä 1800-luvulla, melkeinpä yksinomaan naisille tarkoitettuna.

Korkokengät nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matalampia korkoja suosittiin 1960-luvun loppuvaiheissa ja 1970-luvun alkuvaiheissa, mutta korkeammat korot palasivat 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella. Muodikkaan koron malli on myös vaihtunut tolppakorosta (1970-luku) suippokorkoon (1990-luku) ja stilettikorkoon (1950-luku, 1980-luku, ja 2000-luku).

Nykyään korkokenkiä käyttävät yleisimmin naiset, ja korkojen korkeus vaihtelee kolmesta senttimetristä stilettikoron kymmeneen senttimetriin tai jopa korkeampiin lukuihin. Todella korkeakorkoiset kengät, joissa on korko yli 12 senttimetriä, eivät ole käytännöllisiä ja niitä pidetään vain esteettisistä syistä. Avokkaat ovat konservatiivisempi malli ja niitä käytetään usein töissä ja muodollisissa tapahtumissa, kun taas vastaavasti villimpiä malleja käytetään tansseihin mentäessä ja iltapukujen kanssa. Korkokengät ovat olleet viime aikoina kuuma puheenaihe lääketieteelliseltä näkökannalta, sillä useat podiatristit ovat nähneet potilaita, joiden vakavat jalkavaivat ovat yksinomaan aiheutuneet korkokenkien käytöstä.

Sabrinakorko on standardikorko avokkaille ja se on nimetty Audrey Hepburnin samannimisen elokuvan mukaan. Stilettikorko on saanut nimensä kapeakärkisestä veitsestä ja se on korkeampi ja sillä on kapeampi pohja.

Platform-korkokengässä on lisäpohja jalkaosassa. Vaikka korko on korkea, niillä on silti helppo kävellä. Ne olivat 70-luvulla muotia ja ovat nousseet viime vuosina takaisin pinnalle.

Syitä korkokenkien pitämiseen:

  • muuttavat jalan kulmaa suhteessa jalan alaosaan, joka korostaa nilkkoja
  • muuttavat käyttäjänsä asentoa, vaatien ryhdikkäämmän asennon ja muuttaen kävelytapaa
  • saavat käyttäjänsä näyttämään pidemmältä
  • saavat käyttäjänsä jalat näyttämään pidemmiltä

Syitä, miksi korkokenkiä ei pidetä:

  • saattavat olla kivuliaita tai vahingollisia joillekin käyttäjille.
  • lyhentävät käyttäjänsä askelta
  • saattavat estää käyttäjänsä juoksemisen
  • usein korkoihin liittyy äänekäs kopina, joka voi häiritä

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkokengillä järjestetään juoksukilpailuja. Idea on mahdollisesti lähtöisin Amsterdamista.[2] Toisaalta Yhdysvalloissa niitä väitetään juostun ensimmäisen kerran jo 1986.[3] Yhdysvalloissa kilpailuja järjestetään pääasiassa Halloweenina.

Kesällä 2006 kilpailuja järjestettiin Venäjällä useissa kaupungeissa.[4] Myös Saksassa järjestettiin samana vuonna ensimmäiset kilpailut.[5]

Säännöissä koroilla on minimikorkeus, joka on 7–9 senttimetriä ja juoksumatka on sata tai 80 metriä. Saksalainen Nadine Sonnabend juoksi seitsemän senttimetrin koroilla 100 metriä 12 sekunnissa Berliinissä 2006.

Miehet ja korkokengät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka korkokengät alun perin ilmaantuivat 1500-luvulla miesten jalkineiksi, on 1700-luvun loppupuolen jälkeen miesten kengissä ollut matalampi korko. Muutama poikkeuskin löytyy, kuten cowboybootsit ja korkokenkien hetkellinen nousu miesten muotiin 1970-luvulla[6] (elokuvan Saturday Night Fever avauskohtauksessa John Travoltan hahmolla on kuubalaiskorkoiset kengät). Jotkin kenkienvalmistajat markkinoivat nykyään korkokenkiä hieman isompina kokoina miehille. Myös Dior Hommen vuoden 2006 syyslinjassa, jonka suunnitteli Hedi Slimane, oli korkokengät miehille. Näissä kengissä oli noin 8,5 senttimetrin korot.

Lisävarusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stilettikorko saattaa naarmuttaa joitakin lattiatyyppejä. Vahinkoa voi ehkäistä lisävarusteella, joka sopii stilettikoron päälle ja estää korkoa koskettamasta lattiaa. Varsinkin linoleumi ja uretaanilla lakatut puulattiat naarmuuntuvat herkästi.

Korkoihin on saatavilla myös suojia, jotka estävät lattiaa naarmuuntumasta ja korkoja kulumasta sekä helpottavat kävelyä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lancet 1998; 351: 1399 - 1401
  2. A high-heels race took place in Moscow. Funreports 11.7.2006.
  3. Racing Against the Rules. MetroWeekly 21.10.2004.
  4. High heels race in Moscow People's Daily. Viitattu 19.08.2007.
    High-heel sprint held in St. Petersburg Xinhuanet. Viitattu 19.08.2007.
  5. Psychology student wins first German stiletto race. AFP/Yahoo! via Freerepublic, 20.8.2006.
  6. Time-lehden artikkeli miesten korkokenkien pitämisestä 1970-luvulta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Homer, Karen: Mitä naisen tulee tietää kengistä. (Things a woman should know about shoes, 2008.) Suomentanut Marianna Kurtto. Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-7927-8.
  • Jacobbi, Paola: Haluan nuo kengät!. (Voglio quelle scarpe!, 2004.) Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31751-9.
  • Tervo, Mirja: Huimaavat korot: Luksuskenkien vaarallinen viehätys. Helsinki: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-629-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]