Koripallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maailmanmestaruuskilpailut 2014
Joukkueet 24
Isäntämaa  Espanja
Kaupungit Madrid, Barcelona, Barakaldo, Sevilla, Granada, Las Palmas de Gran Canaria
Ajankohta 30. elokuuta14. syyskuuta 2014
Mitalistit
Kultaa Yhdysvallat
Hopeaa Serbia
Pronssia Ranska
Arvokkain pelaaja Yhdysvallat Kyrie Irving

Koripallon maailmanmestaruuskilpailut 2014 pelattiin Espanjassa 30. elokuuta14. syyskuuta 2014. Ne olivat järjestyksessään 17. maailmanmestaruuskilpailut. Espanja oli järjestyksessään kolmas maa, joka järjesti maailmanmestaruuskilpailun toistamiseen. Ensimmäisen kerran maa järjesti kilpailun vuonna 1986. Kisojen mestaruuden voitti Yhdysvallat. Arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Yhdysvaltojen Kyrie Irving. Suomen Petteri Koponen voitti turnauksen syöttökuninkuuden[1].

Kilpailuihin osallistui yhteensä 24 joukkuetta. Ensimmäistä kertaa mukana olivat Suomi ja Ukraina.

Kisakaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisakaupunkeina toimivat Madrid, Barcelona, Barakaldo, Sevilla, Granada ja Las Palmas de Gran Canaria.[2]

Pyreneiden niemimaa Madrid Barcelona Granada
Palacio de Deportes de la Comunidad de Madrid Palau Sant Jordi Palacio Municipal de Deportes de Granada
Kapasiteetti: 15 500 Kapasiteetti: 16 500 Kapasiteetti: 7 500
Barakaldo Sevilla Las Palmas
Bizkaia Arena Palacio Municipal de Deportes San Pablo Gran Canaria Arena
Kanariansaaret Kapasiteetti: 15 414 Kapasiteetti: 10 200 Kapasiteetti: 11 500

Karsinnat läpäisseet joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisoihin osallistuvat maat.
Kilpailu Paikka Kisapaikkoja Kisapaikan lunastaneet
Isäntämaa 1 Espanja
Kesäolympialaiset 2012  Iso-Britannia 1 Yhdysvallat
Afrikan-mestaruuskilpailut 2013  Norsunluurannikko 3 Angola
Egypti
Senegal
Amerikan-mestaruuskilpailut 2013  Venezuela 4 Meksiko
Puerto Rico
Argentiina
Dominikaaninen tasavalta
Aasian-mestaruuskilpailut 2013  Filippiinit 3 Iran
Filippiinit
Etelä-Korea
Euroopan-mestaruuskilpailut 2013  Slovenia 6 Ranska
Liettua
Kroatia
Slovenia
Ukraina
Serbia
Australian-mestaruuskilpailut 2013  Uusi-Seelanti
 Australia
2 Australia
Uusi-Seelanti
Villit kortit (1.2. helmikuuta 2014) Espanja Barcelona 4 Brasilia
Suomi
Kreikka
Turkki
Yhteensä 24

Lohkoarvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueet jaettiin kuuteen koriin: ensimmäiseen koriin sijoitettiin neljä FIBA-rankingin parasta joukkuetta. Muut korit täytettiin maantieteellisin ja urheilullisin perustein. Lohkoarvonta suoritettiin Palau de la Música Catalanassa Barcelonassa 3. helmikuuta 2014.[3]

Kori 1 Kori 2 Kori 3 Kori 4 Kori 5 Kori 6
Argentiina
Liettua
Espanja
Yhdysvallat
Angola
Egypti
Senegal
Suomi
Iran
Etelä-Korea
Filippiinit
Uusi-Seelanti
Kroatia
Serbia
Slovenia
Ukraina
Brasilia
Dominikaaninen tasavalta
Meksiko
Puerto Rico
Australia
Ranska
Kreikka
Turkki

Lohkoarvonta sisälsi seuraavat lisäsäännöt:[3]

  • FIBA-rankingin kaksi parasta Yhdysvallat ja Espanja sijoitettiin pelijärjestelmän eri puolille. Tämän johdosta Yhdysvallat pelaa lohkossa A ja Espanja lohkossa C.
  • Arvontakoriin 2 sijoitettu Suomi ei voinut maantieteellisten periaatteiden tasapainottamiseksi päätyä samaan lohkoon, jossa oli ensimmäisen arvontakorin jälkeen jo yksi eurooppalainen joukkue. Tämän vuoksi Suomen oli päädyttävä joko Yhdysvaltojen tai Argentiinan kanssa samaan lohkoon.
  • Arvontakoriin 6 sijoitettu Australia ei voinut maantieteellisten periaatteiden tasapainottamiseksi päätyä samaan alkulohkoon Uuden-Seelannin kanssa.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V H K+ K- KE P
Espanja 5 5 0 440 314 +126 10
Brasilia 5 4 1 416 333 +83 9
Ranska 5 3 2 376 357 +19 8
Serbia 5 2 3 387 378 +9 7
Iran 5 1 4 344 406 -62 6
Egypti 5 0 5 311 486 -175 5

Ottelut
30. elokuuta Egypti  64–85  Serbia
30. elokuuta Ranska  63–65  Brasilia
30. elokuuta Iran  60–90  Espanja
31. elokuuta Serbia  73–74  Ranska
31. elokuuta Brasilia  79–50  Iran
31. elokuuta Espanja  91–54  Egypti
1. syyskuuta Iran  70–83  Serbia
1. syyskuuta Ranska  94–55  Egypti
1. syyskuuta Brasilia  63–82  Espanja
3. syyskuuta Egypti  73–88  Iran
3. syyskuuta Serbia  73–81  Brasilia
3. syyskuuta Espanja  88–64  Ranska
4. syyskuuta Brasilia  128–65  Egypti
4. syyskuuta Iran  76–81  Ranska
4. syyskuuta Serbia  73–89  Espanja

B-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V H K+ K- KE P
Kreikka 5 5 0 414 349 +65 10
Kroatia 5 3 2 414 398 +16 8
Argentiina 5 3 2 420 371 +49 8
Senegal 5 2 3 348 399 -51 7
Puerto Rico 5 1 4 388 446 -58 6
Filippiinit 5 1 4 383 404 -21 6

Ottelut
30. elokuuta Kroatia  81–78 ja.  Filippiinit
30. elokuuta Puerto Rico  75–98  Argentiina
30. elokuuta Kreikka  87–64  Senegal
31. elokuuta Argentiina  85–90  Kroatia
31. elokuuta Senegal  82–75  Puerto Rico
31. elokuuta Filippiinit  70–82  Kreikka
1. syyskuuta Kroatia  75–77  Senegal
1. syyskuuta Argentiina  85–81  Filippiinit
1. syyskuuta Puerto Rico  79–90  Kreikka
3. syyskuuta Filippiinit  73–77  Puerto Rico
3. syyskuuta Senegal  46–81  Argentiina
3. syyskuuta Kreikka  76–65  Kroatia
4. syyskuuta Senegal  79–81 ja.  Filippiinit
4. syyskuuta Kroatia  103–82  Puerto Rico
4. syyskuuta Argentiina  71–79  Kreikka

C-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V H K+ K- KE P
Yhdysvallat 5 5 0 511 345 +166 10
Turkki 5 3 2 365 372 -7 8
Dominikaaninen tasavalta 5 2 3 347 386 -39 7
Uusi-Seelanti 5 2 3 347 376 -29 7
Ukraina 5 2 3 344 369 -25 7
Suomi 5 1 4 342 408 -66 6

Ottelut
30. elokuuta Ukraina  72–62  Dominikaaninen tasavalta
30. elokuuta Uusi-Seelanti  73–76  Turkki
30. elokuuta Yhdysvallat  114–55  Suomi
31. elokuuta Dominikaaninen tasavalta  76–63  Uusi-Seelanti
31. elokuuta Suomi  81–76  Ukraina
31. elokuuta Turkki  77–98  Yhdysvallat
2. syyskuuta Ukraina  64–58  Turkki
2. syyskuuta Yhdysvallat  98–71  Uusi-Seelanti
2. syyskuuta Suomi  68–74  Dominikaaninen tasavalta
3. syyskuuta Uusi-Seelanti  73–61  Ukraina
3. syyskuuta Turkki  77–73 ja.  Suomi
3. syyskuuta Dominikaaninen tasavalta  71–106  Yhdysvallat
4. syyskuuta Suomi  65–67  Uusi-Seelanti
4. syyskuuta Ukraina  71–95  Yhdysvallat
4. syyskuuta Turkki  77–64  Dominikaaninen tasavalta

D-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V H K+ K- KE P
Liettua 5 4 1 383 331 +52 9
Slovenia 5 4 1 425 374 +51 9
Australia 5 3 2 404 373 +31 8
Meksiko 5 2 3 370 372 -2 7
Angola 5 2 3 375 399 -24 7
Etelä-Korea 5 0 5 316 424 -108 5

Ottelut
30. elokuuta Angola  80–69  Etelä-Korea
30. elokuuta Australia  80–90  Slovenia
30. elokuuta Meksiko  74–87  Liettua
31. elokuuta Etelä-Korea  55–89  Australia
31. elokuuta Slovenia  89–68  Meksiko
31. elokuuta Liettua  75–62  Angola
2. syyskuuta Angola  55–79  Meksiko
2. syyskuuta Australia  82–75  Liettua
2. syyskuuta Etelä-Korea  72–89  Slovenia
3. syyskuuta Meksiko  62–70  Australia
3. syyskuuta Slovenia  93–87  Angola
3. syyskuuta Liettua  79–49  Etelä-Korea
4. syyskuuta Australia  83–91  Angola
4. syyskuuta Etelä-Korea  71–87  Meksiko
4. syyskuuta Liettua  67–64  Slovenia

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännesvälierät Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
6. syyskuuta – Madrid            
   Espanja   89
10. syyskuuta – Madrid
   Senegal   56  
   Espanja   52
6. syyskuuta – Madrid
     Ranska   65  
   Kroatia   64
12. syyskuuta – Madrid
   Ranska   69  
   Ranska   85
7. syyskuuta – Madrid
     Serbia   90  
   Kreikka   72
10. syyskuuta – Madrid
   Serbia   90  
   Serbia   84
7. syyskuuta – Madrid
     Brasilia   56  
   Brasilia   85
14. syyskuuta – Madrid
   Argentiina   65  
   Serbia   92
6. syyskuuta – Barcelona
     Yhdysvallat   129
   Yhdysvallat   86
9. syyskuuta – Barcelona
   Meksiko   63  
   Yhdysvallat   119
6. syyskuuta – Barcelona
     Slovenia   76  
   Slovenia   71
11. syyskuuta – Barcelona
   Dominikaaninen tasavalta   61  
   Yhdysvallat   96
7. syyskuuta – Barcelona
     Liettua   68   Pronssiottelu
   Liettua   76
9. syyskuuta – Barcelona 13. syyskuuta – Madrid
   Uusi-Seelanti   71  
   Liettua   73    Ranska   95
7. syyskuuta – Barcelona
     Turkki   61      Liettua   93
   Turkki   65  
   Australia   64  

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaa Hopeaa Pronssia
 Yhdysvallat
DeMarcus Cousins
Stephen Curry
Anthony Davis
DeMar DeRozan
Andre Drummond
Kenneth Faried
Rudy Gay
James Harden
Kyrie Irving
Mason Plumlee
Derrick Rose
Klay Thompson
Päävalmentaja: Mike Krzyzewski
 Serbia
Stefan Birčević
Nemanja Bjelica
Bogdan Bogdanović
Stefan Jović
Nikola Kalinić
Raško Katić
Nenad Krstić
Stefan Marković
Miroslav Raduljica
Marko Simonović
Vladimir Štimac
Miloš Teodosić
Päävalmentaja: Aleksandar Đorđević
 Ranska
Nicolas Batum
Boris Diaw
Antoine Diot
Evan Fournier
Mickaël Gelabale
Rudy Gobert
Thomas Heurtel
Edwin Jackson
Joffrey Lauvergne
Charles Lombahe-Kahudi
Florent Piétrus
Kim Tillie
Päävalmentaja: Vincent Collet

Palkitut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]