Kopo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kopo

Erdelyi kopo VadaszNimrodSzeder01.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Unkarin lippu Unkari
Määrä Suomessa rekisteröity 3
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö metsästys-, vahti- ja harrastuskoira
Elinikä 12 vuotta
Muita nimityksiä Erdélyi Kopó, Transylvanian Hound, Hungarian Hound, Siebenbürgischer Laufhund, Transsylvanischer Laufhund, Ungarische Bracke, Copoi Ardelenesc
FCI-luokitus ryhmä 6
Ulkonäkö
Paino pitkäraajainen 30-35 kg, lyhytraajainen 22-25 kg
Säkäkorkeus pitkäraajainen 56-66 cm, lyhytraajainen 46-56 cm
Väritys black & tan (pitkäraajainen) tai ruskea tan-merkein (lyhytraajainen), molemmissa väreissä sallitaan pienet valkoiset merkit

Kopo (erdélyi kopó) eli transilvanianajokoira on unkarilainen koirarotu. Se on melko harvinainen, mutta Suomeen tuotiin 1990-luvun alussa kolme yksilöä ja niitä on jonkun verran myös Yhdysvaltoihin.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kopo on keskikokoinen, lyhytkarvainen ajokoira. Rakenteeltaan se on atleettinen ja virtaviivainen. Sillä on ovaalinmuotoiset tummat silmät ja riippuvat korvat. Häntä on sapelimainen ja joko hieman ylöspäin kaartuva tai riippuva. Sallitut värit ovat musta ruskein merkein ja ruskea tan-merkein. Rodusta on kaksi eri kokomuunnosta, yleisempi pitkäraajainen ja harvinaisempi lyhytraajainen.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on rakastava, tottelevainen, utelias, sopeutuvainen ja älykäs, ja sillä on erittäin hyvä suuntavaisto. Se on perheeseensä kiintyvä ja lempeä, mutta kuitenkin myös suojeleva, minkä vuoksi siitä saa hyvän vahtikoiran. Tarkkavaistoisena se ymmärtää milloin on kyse oikeasta vaarasta ja toimii tilanteen mukaisesti. Pihallinen asunto on kopolle paras ratkaisu, mutta se sopeutuu myös kerrostaloon kunhan sillä on mahdollisuus päästä myös tarpeeksi usein ulos purkamaan energiaansa. Korkean riistavietin vuoksi se tulisi pitää aitaamattomalla alueella aina kytkettynä.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kopo jalostettiin Transilvaniassa aikana jolloin se oli vielä osa Unkaria. Alkujaan se toimi lähinnä kuninkaallisten ja muun aateliston apuna hirven, karhun, suden, villisian ja ilveksen metsästyksessä. Vuosisatojen aikana se oppi kestämään kotimaansa vaihtelevaa ilmastoa.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvapeite pestään vain tarvittaessa ja tarvitsee harjaustakin ainoastaan satunnaisesti. Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]