KHL

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kontinental Hockey League)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
KHL
Meneillään oleva kausi
KHL-kausi 2022–2023
Laji Jääkiekko
Maa(t) Venäjä Venäjä
Kazakstan Kazakstan
Kiina Kiina
Valko-Venäjä Valko-Venäjä
Perustettu 2008
Edeltäjä Superliiga
Toimitusjohtaja Aleksei Morozov
Motto ven. Хоккей – наша игра,
Hokkei – naša igra
[1]
Joukkueita 23
Hallitseva mestari PHK TsSKA Moskova
Alempi taso VHL
VHL-B
TV KHL-TV, Match TV, QazSport, Belarus 5, CCTV-5
Sivusto khl.ru (venäjäksi)
Vanha KHL-logo
Kuva KHL:n tähdistöottelusta 2009 Punaiselta torilta
KHL:n tähdistöottelu 2009
Ak Bars Kazan juhlii historian ensimmäistä KHL-mestaruutta keväällä 2009
Jokerit – Slovan Bratislava marraskuussa 2014

KHL (ven. Континента́льная хоккейная ли́га, Kontinentalnaja hokkeinaja liga, engl. Kontinental Hockey League, suom. Mantereen jääkiekkoliiga) on monikansallinen jääkiekon ammattilaisliiga.

KHL korvasi Venäjän superliigan kaudesta 2008–2009 alkaen. Sarjaan osallistuu venäläisten joukkueiden lisäksi joukkueita Kazakstanista, Kiinasta ja Valko-Venäjältä.

Kauden rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjan aikana kukin joukkue pelaa neljästi oman divisioonansa joukkueita vastaan ja kahdesti muiden divisioonan joukkueita vastaan, jolloin ottelumääräksi joukkuetta kohti tulee 62. Runkosarjan päätteeksi 8 joukkuetta molemmista konferensseista etenee pudotuspeleihin. Kaksi ensimmäistä paikkaa molemmista konferensseista menee divisioonien voittajille. Divisioonan voittajien paremmuusjärjestys selviää keskinäisten otteluiden perusteella. Sijat 2–8 määritetään myös keskinäisten otteluiden perusteella.lähde?

Tällä tavalla 16 joukkuetta saadaan runkosarjan pohjalta ns. paremmuusjärjestykseen. Konferenssin ensimmäinen kohtaa konferenssin kahdeksannen, ja toinen seitsemännen jne. Pudotuspelit pelataan paras seitsemästä -periaatteella. Loppuottelun voittaja palkitaan Gagarin-pokaalilla.[2]

Kaudeksi 201819 KHL:ään tuli uusi pisteytysjärjestelmä ja tätä on noudatettu kyseisestä kaudesta lähtien. Voitosta joukkue saa 2 sarjapistettä, riippumatta tuleeko voitto varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla. Jatkoajan häviäjäjoukkue saa tappiosta yhden pisteen. Tällainen pisteenlasku on käytössä myös NHL:ssä.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen (2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHL perustettiin vuonna 2008. Kun liiga perustettiin, siinä oli 24 joukkuetta, joista 20 oli otettu Venäjän superliigasta. Lisäksi liigaan otettiin toisen sarjantason voittaja, sekä yksi joukkue Latviasta, Valko-Venäjältä ja Kazakstanista. Joukkueet jaettiin neljään divisioonaan, joiden joukkueet jaettiin edellisten kausien suoritusten perusteella. Ensimmäinen kausi päättyi huhtikuussa 2009. Ak Bars Kazanista tuli ensimmäinen Gagarin Cup -voittaja.lähde?

Moskovan joukkueiden yhdistäminen (2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kolmannen KHL-kauden alkamista HK MVD ja Dynamo Moskova yhdistettiin. Joukkueen nimeksi tuli OHK Dinamo Moskova.lähde?

Laajentuminen Keski-Eurooppaan ja Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus (2011–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden kieltäytymisten jälkeen laajentuminen entisen Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle tapahtui viimein 2011, kun slovakialainen Lev Poprad liittyi KHL:ään. Lev ei kuitenkaan ollut liigassa kuin yhden kauden ajan, kunnes tšekkiläinen joukkue Lev Praha korvasi sen. Joukkue oli samankaltaisesta nimestään huolimatta täysin erillinen organisaatio. Samalla kaudella sarjaan liittyivät slovakialainen Slovan Bratislava ja ukrainalainen Donbass Donetsk.[3]

Neljännen KHL-kauden alkua varjosti Lokomitv Jaroslavlin joukkueen lento-onnettomuus. Lentokone putosi pian nousun jälkeen. Joukkue oli matkalla Minskiin pelaaman kauden avausottelua. Koko joukkue kuoli onnettomuudessa. Kun uutinen onnettomuudesta saapui, avausottelu oli jo käynnissä. Kautta lykättiin viidellä päivällä. Jaroslavl joutui vetäytymään sarjasta, mutta palasi seuraavalle kaudelle.lähde?

NHL:n työsulkupelaajat (2012–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2012–2013 otettiin käyttöön Nadežda Cup, joka on turnaus pudotuspeleistä ulosjääneille joukkueille. Voittajajoukkue sai varata ensimmäisenä KHL:n varaustilaisuudessa.[4]

NHL:n työsulun myötä KHL:ään lisättiin 16. syyskuuta 2012 sääntö, jonka mukaan yksi KHL-joukkue saisi hankkia enintään kolme NHL-pelaajaa, joista vain yksi saisi olla ulkomaalainen.[5] KHL:ssä pelasi kauden aikana yli 40 NHL-pelaajaa, joista suurin osa oli venäläisiä. Mestariksi kaudella 2012-13 selviytyi Dinamo Moskova.lähde?

Lev Praha Gagarin Cup -finaaleihin (2013–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudelle 2013–2014 liiga muuttuu jonkun verran, kun kaikki sen neljä divisioonaa ovat seitsemän joukkueen kokoisia. Konferensseja on yhä kaksi (läntinen ja itäinen), joissa molemmissa on 14 joukkuetta.[6] Jokainen joukkue pelaa 54 ottelua, vähintään kaksi jokaista muuta vastaan.lähde?

Tšekkiläinen Lev Praha teki KHL-historiaa yltämällä ensimmäisenä Venäjän ulkopuolisena joukkueena loppuotteluihin. Joukkue kuitenkin hävisi sarjan voitoin 4–3 venäläiselle Metallurg Magnitogorskille. Kauden päätteeksi Spartak Moskova vetäytyi sarjasta talousvaikeuksien vuoksi.lähde?

KHL levittäytyy Suomeen (2014–2015)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoseurana KHL:ään liittyi Helsingin Jokerit kaudeksi 2014–2015. Jokerit selviytyi pudotuspelien toiselle kierrokselle, mutta putosi TsSKA Moskovalle otteluvoitoin 4-2. Jokereiden lopullinen sijoitus tulokaskaudellaan oli 6. ja mestariksi selviytyi SKA Pietari. Kauden päätteeksi Atlant Mytištši vetäytyi sarjasta talousvaikeuksien vuoksi.lähde?

Spartak palaa sarjaan (2015–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartak Moskova palasi KHL:ään yhden kauden tauon jälkeen. Kaudella 2015-2016 Konferenssi- ja divisioonajaot sekä ottelumäärä pysyvät ennallaan, mutta otteluohjelman muodostamiseen tulee yksi merkittävä muutos. Kaudella 2015-2016 kaikki joukkueet kohtaavat toisensa kertaalleen niin kotona kuin vieraissa. Pelkkä kaksinkertainen sarja tarkoittaisi 54 ottelua. Näiden lisäksi joukkueet pelaavat kuusi ylimääräistä peliä, joissa vastustajien perusteina ovat maantieteellisyys ja tietynlainen paikallispelien luonne. KHL käytti esimerkkinä TsSKA:n ja Spartakin kohtaamista. Myös pudotuspeleissä otteluohjelma kokee pienen muutoksen. Enää joukkueet eivät pelaa otteluita peräkkäisinä päivinä, kuten viime kaudella kahden ensimmäisen pudotuspelikierroksen alussa. Lisäksi läntinen ja itäinen konferenssi pelaavat pudotuspelejä vuoropäivinä, jotta kannattajilla on mahdollisuus seurata molempia puolia kaaviosta.lähde?

Kiinalainen KHL-seura (2016–2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2016 järjestettiin toistaiseksi viimeinen KHL:n varaustilaisuus. Ennen kautta KHL laajeni Kiinaan, kun Red Star Kunlun liittyi monikansalliseen liigaan kaudeksi 2016–2017.lähde?

10-vuotisjuhlakausi (2017–2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHL:n 10-vuotisjuhlakaudelle 2017–2018 otettiin käyttöön voittolaukauskilpailussa viisi laukaisukierrosta. Kauden aikana järjestettiin Helsingin Kaisaniemessä Jokereiden ja Pietarin SKA:n välinen ulkoilmaottelu, jossa rikottiin KHL:n yleisöennätys. Ottelua seurasi 17 645 silmäparia. Mestariksi kaudella selviytyi Ak Bars Kazan.lähde?

Talousvaikeuksien vuoksi ennen kautta 2017–2018 kroatialaisseura Medveščak Zagreb vetäytyi KHL:stä. Medvescak palasi monikansalliseen EBEL-liigaan. Venäläisjoukkue Metallurg Novokuznetsk kärsi myös talousvaikeuksista, ja seura pudotettiin VHL:ään.[7]

Jugra Hanti-Mansijsk ja Lada Toljatti jäävät pois (2018–2019)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHL:n tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu sarjan joukkuemäärän vähentäminen ja sen vuoksi Jugra Hanti-Mansijsk ja Lada Toljatti pudotettiin VHL:ään.[8] Pudotuksen syynä oli sijoittuminen KHL rankingissa viimeisille sijoille. Rankingiin vaikuttaa mm. fanikulttuuri, urheilullinen menestys ja talous.lähde?

Slovan Bratislava jää pois (2019–2020)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan ainoa slovakialainen joukkue Slovan Bratislava luopui sarjapaikastaan ennen kauden alkua talousvaikeuksien vuoksi.[9] Slovan palasi kaudeksi 2019-20 Slovakian pääsarjaan pelaamaan. KHL-kausi 2019–2020 keskeytettiin maaliskuussa 2020 maailmanlaajuisen koronaviruspandemian takia. Loppukausi peruttiin kokonaan maaliskuun lopulla.[10]

Koronakriisin jälkeinen aika (2020–2022)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koronaviruspandemian vuoksi taloudellisen tukensa menettänyt Admiral Vladivostok vetäytyi sarjasta ainakin yhdeksi kaudeksi.[11]

Kaudella 2020–2021 otettiin käyttöön palkkakattojärjestelmä. Lisäksi kaukaloita kavennettiin. Jatkossa sarjassa pelataan 26 tai 28 metriä leveillä kaukaloilla entisten 30 metriä leveiden sijasta.[12]

Kaudella 2021–2022 Pekingin talviolympialaisten jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Latvialainen Dinamo Riika ja Helsingin Jokerit lähtivät kokonaan KHL:stä.[13][14] Jokerit ilmoitti, että se ei osallistu kaudella pudotuspeleihin.[15]. Spartak olisi ollut Jokereita vastassa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, joten Spartak sai jatkaa pudotuspelien seuraavalle kierrokselle.[14]

Parhaat joukkueet kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kausi alkoi Kausi loppui Gagarin Cupin voittaja Toinen Gagarin Cup -finalisti Continental Cup -voittaja Paras pistemies
2008–09 2. syyskuuta 2008 12. huhtikuuta 2009 Venäjä Ak Bars Kazan Venäjä Lokomotiv Jaroslavl Venäjä Salavat Julajev Ufa (129 p) Venäjä Sergei Mozjakin (34+42=76)
2009–10 10. syyskuuta 2009 27. huhtikuuta 2010 Venäjä Ak Bars Kazan Venäjä HK MVD Venäjä Salavat Julajev Ufa (129 p) Venäjä Sergei Mozjakin (27+39=66)
2010–11 8. syyskuuta 2010 16. huhtikuuta 2011 Venäjä Salavat Julajev Ufa Venäjä Atlant Venäjä Avangard Omsk (118 p) Venäjä Alexander Radulov (20+60=80)
2011–12 12. syyskuuta 2011 25. huhtikuuta 2012 Venäjä Dinamo Moskova Venäjä Avangard Omsk Venäjä Traktor Tšeljabinsk (114 p) Venäjä Alexander Radulov (25+38=63)
2012–13 4. syyskuuta 2012 17. huhtikuuta 2013 Venäjä Dinamo Moskova Venäjä Traktor Tšeljabinsk Venäjä SKA Pietari (115 p) Venäjä Sergei Mozjakin (35+41=76)
2013–14 4. syyskuuta 2013 30. huhtikuuta 2014 Venäjä Metallurg Magnitogorsk Tšekki Lev Praha Venäjä Dinamo Moskova (115 p) Venäjä Sergei Mozjakin (34+39=73)
2014–15 3. syyskuuta 2014 19. huhtikuuta 2015 Venäjä SKA Pietari Venäjä Ak Bars Kazan Venäjä TsSKA Moskova (139 p) Venäjä Alexander Radulov (24+47=71)
2015–16 24. elokuuta 2015 19. huhtikuuta 2016 Venäjä Metallurg Magnitogorsk Venäjä TsSKA Moskova Venäjä TsSKA Moskova (127 p) Venäjä Sergei Mozjakin (32+35=67)
2016–17 22. elokuuta 2016 16. huhtikuuta 2017 Venäjä SKA Pietari Venäjä Metallurg Magnitogorsk Venäjä TsSKA Moskova (137 p) Venäjä Sergei Mozjakin (48+37=85)
2017–18 22. elokuuta 2017 22. huhtikuuta 2018 Venäjä Ak Bars Kazan Venäjä TsSKA Moskova Venäjä SKA Pietari (138 p) Venäjä Ilja Kovaltšuk (31+32=63)
2018–19 1. syyskuuta 2018 19. huhtikuuta 2019 Venäjä TsSKA Moskova Venäjä Avangard Omsk Venäjä TsSKA Moskova (106 p) Venäjä Nikita Gusev (17+65=82)
2019–20 1. syyskuuta 2019 13. maaliskuuta 2019 mestaruutta ei jaettu Venäjä TsSKA Moskova (94 p) Venäjä Vadim Šipatšov (17+48=65)
2020–21 2. syyskuuta 2020 28. huhtikuuta 2021 Venäjä Avangard Omsk Venäjä TsSKA Moskova Venäjä TsSKA Moskova (91 p) Venäjä Vadim Šipatšov (20+46=66)

Yleisömäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonais- ja keskimääräinen läsnäolo kausi, mukaan lukien pudotuspelit.[16]

Kausi Yleisömäärä yhteensä Yleisömäärä per ottelu
2008–09 3,670,393 5,007
2009–10 4,211,836 5,661
2010–11 4,287,279 6,064
2011–12 4,313,455 6,127
2012–13 4,776,792 6,285
2013–14 5,195,762 6,192
2014–15 6,064,892 6,592
2015–16 5,914,666 6,429
2016–17 5,952,426 6,305

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden päätteeksi KHL järjestää NHL:n tyyliin palkintojenjakotilaisuuden, jossa palkitaan kauden mittaan menestyneet pelaajat, joukkueet ja valmentajat.[17]

Joukkueiden palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lokomotiv Cup, kauden avausottelun voittaja (ottelussa kohtaavat edellisen kauden kaksi parasta)
  • Gagarin Cup, mestari
  • Runkosarjan mestari
  • Vsevolod Bobrov -palkinto, eniten maaleja tehnyt joukkue

Henkilökohtaiset palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistepörssin voittaja
  • Paras puolustaja
  • Paras maalintekijä
  • "Alkuperäinen" -palkinto, jaetaan kauden nopeimman maalin tehneelle ja myöhäisimmän maalin tehneelle
  • Omistautuminen jääkiekolle, jaetaan veteraanipelaajalle, joka on eniten vaikuttanut omaan joukkueeseensa
  • Teräsmiespalkinto, jaetaan pelaajalle, joka on pelannut eniten otteluita viimeisen kolmen kauden aikana
  • Herrasmiespalkinto, jaetaan herrasmiesmäisestä pelaamisesta
  • Aleksei Tšerepanovin muistopalkinto, jaetaan kauden parhaalle tulokkaalle
  • Paras maalikolmikko, jaetaan eniten maaleja tehneelle ketjulle
  • Paras maalivahti
  • Kultainen maila, liigan arvokkain pelaaja
  • Pudotuspelien arvokkain pelaaja
  • Vuoden valmentaja
  • Valentin Syš -palkinto, paras toimitusjohtaja
  • Andrei Starovoitov -palkinto, paras tuomari
  • KHL:n tähdistökentällinen

Joukkueet kaudella 2023–2024[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjaan osallistuu 23 joukkuetta, jotka jaetaan kahteen konferenssiin, jotka taas jaetaan neljään divisioonaan. Divisioonat on nimetty neuvostojääkiekkolegendojen mukaan Bobrov, Tarasov, Harlamov ja Tšernyšov. Konferenssijako tuli kaudelle 2009–2010, jolloin myös joukkueet jaettiin divisiooniin maantieteellisen sijainnin mukaan.lähde?

Läntinen konferenssi (Divisioonat: : Bobrov, : Tarasov)

Moskovan alue (Divisioonat: : Bobrov, : Tarasov)

Itäinen konferenssi (Divisioonat: : Harlamov, : Tšernyšov, : Tarasov)
Divisioona Joukkue Kaupunki Kotiareena Perustettu Liittynyt Päävalmentaja
Läntinen Konferenssi
Bobrov HK Sotši Venäjä Sotši Bolšoi-areena 2014 Venäjä Dmitri Kokorev
HK Vitjaz Venäjä Podolsk Vitjazin jääpalatsi 1996 2008 Venäjä Dmitri Rjabykin
SKA Pietari Venäjä Pietari Pietarin jääpalatsi 1946 2008 VenäjäSuomi Roman Rotenberg
Spartak Moskova Venäjä Moskova Megasport-urheilupalatsi 1946 2015 Venäjä Aleksei Žamnov
Torpedo Nižni Novgorod Venäjä Nižni Novgorod Nogornyin viihdekeskus 1946 2008 Venäjä Igor Larionov
Tarasov Dinamo Minsk Valko-Venäjä Minsk Minsk-Arena 2004 2008 Venäjä Dmitri Kvartalnov
Dinamo Moskova Venäjä Moskova VTB Arena 1946 2008 Venäjä Aleksei Kudašov
Kunlun Red Star Kiina Peking Arena Mytištši, Mytištši 2016 Latvia Viktors Ignatjevs
Lokomotiv Jaroslavl Venäjä Jaroslavl Arena 2000 1949 2008 KazakstanVenäjä Igor Nikitin
Severstal Tšerepovets Venäjä Tšerepovets Tšerepovetsin jääpalatsi 1956 2008 Venäjä Andrei Kozirev
TsSKA Moskova Venäjä Moskova TsSKA Arena 1946 2008 Venäjä Sergei Fjodorov
Itäinen Konferenssi
Harlamov Ak Bars Kazan Venäjä Kazan TatNeft Arena 1956 2008 Venäjä Zinetula Biljaletdinov
Avtomobilist Jekaterinburg Venäjä Jekaterinburg Uralets Arena 2006 2009 Venäjä Nikolai Zavaruhin
Lada Toljatti Venäjä Toljatti Lada Arena 1976 2023 Venäjä Oleg Brataš
Metallurg Magnitogorsk Venäjä Magnitogorsk Arena Metallurg 1955 2008 Venäjä Andrei Razin
Neftehimik Nižnekamsk Venäjä Nižnekamsk Neftehimikin jääpalatsi 1968 2008 Valko-VenäjäVenäjä Oleg Leontiev
Traktor Tšeljabinsk Venäjä Tšeljabinsk Traktor Arena 1947 2008 Venäjä Aleksei Zavaruhin
Tšernyšov Admiral Vladivostok Venäjä Vladivostok Fetisov Arena 2013 Latvia Leonīds Tambijevs
Amur Habarovsk Venäjä Habarovsk Platinum Arena 1966 2008 Venäjä Andrei Martemjanov
Avangard Omsk Venäjä Omsk G-Drive Arena 1950 2008 Venäjä Mihail Kravets
Barys Astana Kazakstan Astana Barys Arena 1999 2008 Kazakstan Oleg Boljakin
Salavat Julajev Ufa Venäjä Ufa Ufa Arena 1961 2008 Venäjä Viktor Kozlov
Sibir Novosibirsk Venäjä Novosibirsk Sibir Arena 1948 2008 Venäjä Sergei Krivokrasov

* KHL-joukkueet Google Mapsissa

Katso myös: KHL:n laajeneminen

Entiset joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Himik Voskresensk, HK MVD, Jugra Hanty-Mansijsk, Lev Poprad, Lev Praha, Donbass Donetsk, HK Atlant, Metallurg Novokuznetsk, KHL Medveščak Zagreb, HC Slovan Bratislava, Dinamo Riika ja Helsingin Jokerit.[18]

Areenat 2022–2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Areenat on järjestetty kapasiteetin mukaan suurimmasta pienimpään.lähde?

  1. Valko-Venäjä Minsk-Arena (15 086 paikkaa) - Dinamo Minsk
  2. Venäjä Pietarin jääpalatsi (12 300 paikkaa) - SKA Pietari
  3. Venäjä TsSKA Arena (12 100 paikkaa) - TsSKA Moskova / Spartak Moskova
  4. Kazakstan Barys Arena (12 000 paikkaa) - Barys Astana
  5. Venäjä Bolšoi-areena (12 000 paikkaa) - HK Sotši
  6. Venäjä VTB Arena (12 000 paikkaa) - Dinamo Moskova
  7. Venäjä Tatneft Arena (10 000 paikkaa) - Ak Bars Kazan
  8. Venäjä Arena 2000 (8 905 paikkaa) - Lokomotiv Jaroslavl
  9. Venäjä Ufa-Arena (8 400 paikkaa) - Salavat Julajev Ufa
  10. Venäjä Arena Metallurg (7 705 paikkaa) - Metallurg Magnitogorsk
  11. Venäjä Fetisov Arena (7 500 paikkaa) - Admiral Vladivostok
  12. Venäjä Traktor Arena (7 500 paikkaa) - Traktor Tšeljabinsk
  13. Venäjä Sibirin urheilukeskus (7 385 paikkaa) - Sibir Novosibirsk
  14. Venäjä Platinum Arena (7 200 paikkaa) - Amur Habarovsk
  15. Venäjä Tšerepovetsin jääpalatsi (6 065 paikkaa) - Severstal Tšerepovets
  16. Venäjä Nogornyin viihdekeskus (5 600 paikkaa) - Torpedo Nižni Novgorod
  17. Venäjä Balašiha Arena (5 525 paikkaa) - Avangard Omsk
  18. Venäjä Sokolniki-urheilupalatsi (5 500 paikkaa) - Spartak Moskova
  19. Venäjä Neftehimikin jääpalatsi (5 500 paikkaa) - Neftehimik Nižnekamsk
  20. Venäjä Vitjazin jääurheilupalatsi (5 500 paikkaa) - HK Vitjaz
  21. Venäjä KRK Uralets (5 500 paikkaa) - Avtomobilist Jekaterinburg
  22. Kiina Feiyangin luistelukeskus (4 800 paikkaa) - HC Red Star Kunlun

Liigan piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHL-liigassa kaukalon pituus on 60 metriä ja leveys joko 26 tai 28 metriä. Uudistettu kaukalokoko otettiin käyttöön kaudella 2020–2021. 30 metriä leveitä kaukaloita nähdään ainoastaan Dinamo Riialla ja Kunlun Red Starilla, jotka myös siirtyivät kapeampaan kaukaloon kaudeksi 2021–2022. Peliä yritetään kaukalon kaventamisella kehittää nopeammaksi ja fyysisemmäksi.[12]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska seurat ovat pääosin entisestä Venäjän Superliigasta, suurin osa sarjan pelaajista on Venäjältä, vuonna 2012 yli 60 prosenttia pelaajista. KHL:n venäläisjoukkueet saavat kuitenkin peluuttaa otteluissa vain viittä ulkomaalaispelaajaa. Sen sijaan ulkomaalaisjoukkueiden ainoa rajoitus on peluuttaa vähintään viittä oman maan pelaajaa jokaisen pelin kokoonpanossa. KHL:ssä otettiin varaustilaisuus käyttöön vuonna 2009, mutta sen vaikutus on huomattavasti NHL:n vastaavaa pienempi. Aleksandr Radulovin sopimuskiista KHL:n ja IIHF:n välillä toi esiin ongelmia yhtenäisten toimintasääntöjen tulkitsemisessa. Radulov oli tehnyt sopimuksen KHL:n kanssa 5. heinäkuuta ennen NHL:n ja muiden liigojen sopimusta 10. heinäkuuta 2008.lähde?

Venäjän Ukrainaan 2022 tekemän hyökkäyksen aikana monet suomalaispelaajat ovat jättämässä KHL-seuransa. Venäläistaholta väitetään heitä painostetun.[19]

Antidoping[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHL:ään on perustettu yksi tehokkaimmista antidopingsäännöksistä koko Venäjän urheilussa. Ohjelma noudattaa täysin Kansainvälisen antidopingtoimikunnan ja Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntöjä. KHL:n tarkoituksena ei ole ainoastaan noudattaa tiukkaa ja tinkimätöntä valvontaa vaan myös suojella urheilijoiden terveyttä ja antaa urheilijoille perehdytystä antidopingsäännöksistä, jotta urheilijat ymmärtäisivät omia oikeuksia ja velvollisuuksia dopingvalvonnassa. Dopingvalvontaa suoritetaan säännöllisesti runkosarja- ja pudotuspelien yhteydessä KHL:n ja Venäjän antidopingtoimikunnan yhteistyönä.[20]tarvitaan parempi lähde

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[21] [22]

Yksittäisillä kausilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja
Ennätys Pelaaja Kausi
Pisteet 85 Venäjä Sergei Mozjakin 2016–17
Maalit 48 Venäjä Sergei Mozjakin 2016–17
Syötöt 65 Venäjä Nikita Gusev 2018–19
Plus/miinus +48 Venäjä Vladislav Gavrikov 2018–19
Jäähyminuutit 374 Kanada Darcy Verot 2009–10
Voitot 38 Tšekki Jakub Kovář 2018–19
Nollapelit 13 Venäjä Aleksei Murygin 2015–16
Pudotuspelit
Ennätys Pelaaja Kausi
Pisteet 33 Venäjä Sergei Mozjakin 2013–14
Maalit 15 Venäjä Jevgeni Dadonov
Venäjä Danis Zaripov
2014–15
2016–17
Syötöt 20 Venäjä Sergei Mozjakin 2013–14
Plus/miinus +16 Slovakia Dominik Graňák
Kanada Chris Lee
2012–13
2016–17
Jäähyminuutit 69 Venäjä Maksim Gontšarov
Venäjä Grigori Panin
2015–16
2008–09
Nollapelit 6 Ruotsi Anders Nilsson 2014–15

Koko ajalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja
Ennätys Pelaaja
Pisteet 735 Venäjä Sergei Mozjakin
Maalit 341 Venäjä Sergei Mozjakin
Syötöt 394 Venäjä Sergei Mozjakin
Ottelut 647 Venäjä Sergei Mozjakin
Plus/miinus +194 Venäjä Alexander Radulov
Jäähyminuutit 1026 Venäjä Jevgeni Artjuhin
Voitot 259 Venäjä Vasili Košetškin
Nollapelit 69 Venäjä Vasili Košetškin
Pudotuspelit
Ennätys Pelaaja
Pisteet 162 Venäjä Sergei Mozjakin
Maalit 64 Venäjä Sergei Mozjakin
Syötöt 98 Venäjä Sergei Mozjakin
Ottelut 152 Venäjä Jevgeni Birjukov
Plus/miinus +52 Venäjä Danis Zaripov
Jäähyminuutit 321 Venäjä Grigori Panin
Voitot 68 Venäjä Vasili Košetškin
Nollapelit 16 Venäjä Ilja Sorokin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KHL.ru: Рекламные ролики Континентальной хоккейной лиги (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 5.3.2009
  2. New Kontinental Hockey League takes shape, sets rules Viitattu 6.5.2008
  3. Lev from Slovakia to Prague IIHF. (englanniksi)
  4. Cupe of Hope KHL. Arkistoitu 2.4.2015. (englanniksi)
  5. Doors open for NHL men 17.9.2012. KHL. Arkistoitu 22.2.2014. (englanniksi)
  6. Kontinental Hockey League Championship - Russian ice hockey championship. Season 2013/2014 Calendar. (Kansilehdellä painovirhe "Season 2012/2013". Sivulla 2 kauteen 2013/2014 osallistuvat joukkueet, runkosarjan pelien aikataulu s. 3-22) 2013. KHL, khl.ru. Viitattu 9.7.2013. (englanniksi)
  7. League confirms list of participant clubs for 2017-18 Championship : News : Kontinental Hockey League (KHL) en.khl.ru. Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
  8. Odotetut seurat potkittiin ulos KHL:stä Ilta-Sanomat. 28.3.2018. Viitattu 28.3.2018.
  9. Ice hockey club Slovan leaving KHL due to debt The Slovak Spectator. 29.5.2019. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  10. Lopullinen päätös! KHL-kausi perutaan kokonaan mtvuutiset.fi. Viitattu 15.5.2020.
  11. Lähde: Toinenkin seura vetäytymässä KHL:stä mtvuutiset.fi. Viitattu 15.5.2020.
  12. a b KHL tiedotti merkittävistä muutoksista: ”Kova” palkkakatto käyttöön, Jokereiden kotihallissa edessä remontti! Suomikiekko. Viitattu 15.5.2020.
  13. Riian Dinamo teki omat johtopäätöksensä Venäjän tilanteesta ja päätyi kovaan ratkaisuun Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 27.2.2022.
  14. a b Visuri, Roope ja Hyyppä, Emma: KHL:n puheenjohtaja kommentoi Jokerien lähtöä ja kertoi, että liiga yrittää laajentua "muihinkin maihin" Yle Urheilu. 5.4.2022. Viitattu 5.4.2022.
  15. Perttu Räisänen: Nyt Jokerit vahvistaa: KHL-kausi seis – Jari Kurri varmistui Venäjän hyökkäyksen aamuna Uusi Suomi. Viitattu 27.2.2022.
  16. Хоккей. КХЛ. Регулярный чемпионат 2016/2017 - Факты (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. Kontinental Hockey League Awarded Laureates Of 2008/2009 Season KHL. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  18. Vahvistus tuli: Jokerit ei ole mukana ensi kauden KHL:ssä Leijonat. 5.4.2022. Viitattu 5.4.2022.
  19. Suomalaispelaajien joukkopako KHL:stä kuohuttaa venäläismediassa, Yle.fi, uutiset 2.3.2022, viitattu 4.3.2022
  20. Континентальной хоккейной лиге: Информация об Антидопинговой программе КХЛ Viitattu 4.3.2009
  21. KHL:n yhden kauden ennätykset QuantHockey.com. Viitattu 28.4.2015.
  22. KHL:n kaikkien aikojen ennätykset QuantHockey.com. Viitattu 28.4.2015.