Konstantin Ton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Konstantin Ton 1820-luvulla.

Konstantin Andrejevitš Ton (ven. Константи́н Андре́евич Тон, saks. Konstantin Thon; 6. marraskuuta 1794 Pietari6. helmikuuta 1881 Pietari) oli saksalaissyntyinen venäläinen arkkitehti.

Konstantin Ton opiskeli Pietarin taideakatemiassa vuosina 1803–1815 ja stipendiaattina Italiassa vuosina 1819–1828. Hänet valittiin Pietarin taideakatemian akateemikoksi (1830) ja professoriksi (1833) ja vuodesta 1854 lähtien hän toimi arkkitehtuurin osaston rehtorina.[1] Vuonna 1833 Ton valittiin myös Pietarin rakennuskomitean jäseneksi.[2]

Ton loi eklektisen venäläis-bysanttilaisen rakennustyylin, joka perustui akateemisen klassismin läpi suodatettuihin muinaisvenäläisiin malleihin. Tyyli sai Nikolai I:n henkilökohtaisen hyväksynnän ja siitä tuli venäläisen kirkkoarkkitehtuurin virallinen normi.[3] Samalla Ton hyödynsi uusia rakennusmenetelmiä (esim. suurten metallirakenteiden käyttö) ja kehitti rakentamisen laatua.

Arkkitehdin tärkeimpiä töitä ovat Moskovan Kremlin suuri palatsi (1839–1849), Kremlin asehuone (1844–1851), Leningradin rautatieasema Moskovassa (1849) ja Moskovan asema Pietarissa (1851). Moskovaan vuosina 1837–1883 rakennettu Kristus Vapahtajan kirkko ja monet muut Tonin suunnittelemat kirkkorakennukset purettiin Neuvostoliiton aikana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 26, s. 68. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1977.
  2. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravočnik, s. 620. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  3. Kirikov, B.M.: Arhitektura Peterburga kontsa IXI – natšala XX veka: Ekletika. Modern. Neoklassitsism, s. 161–163. Sankt-Peterburg: Kolo, 2006. ISBN 5-901841-36-0.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konstantin Ton.