Koneeseennousukortti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
American Airlinesin moderni, viivakoodillinen koneeseennousukortti.
Trans World Airlinesin vanhempi, viivakooditon koneeseennousukortti.

Koneeseennousukortti eli tarkastuskortti (engl. boarding pass) on lentoyhtiön lähtöselvityksessä matkustajalle antama dokumentti, joka sallii matkustajan nousta lentokoneeseen tietylle lennolle. Siihen on kirjattu vähintään matkustajan nimi, lennon numero, päivämäärä ja lähtöaika. Nykyään monet lentoyhtiöt antavat myös mahdollisuuden tehdä lähtöselvitys etukäteen internetissä ja tulostaa koneeseennousukortit itse.[1][2]

Jos matkustajalla on sähköinen lentolippu, koneeseennousun yhteydessä yleensä riittää, että hän esittää koneeseennousukorttinsa. Jos lippu on paperinen, se täytyy joskus liittää koneeseennousukorttiin, jotta matkustaja saa nousta koneeseen. Koneeseennousukortit (tai tietty osa niistä) kerätään joskus matkustajilta lähtöportilla matkustajamäärän tarkastamiseksi. Nykyään on kuitenkin yleisempää skannata sen sijaan koneeseennousukorttiin painettu viivakoodi, QR-koodi tai vastaava. Aiemmin koneeseennousukortit tunnistettiin niissä olevalla magneettinauhalla, mutta niitä koskeva IATAn standardi vanheni vuonna 2010.

Sähköinen koneeseennousukortti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KLM:n sähköinen ja itse tulostettu koneeseennousukortti.

Useat lentoyhtiöt tarjoavat sähköisiä koneeseennousukortteja. Matkustaja saa sellaisen halutessaan sähköpostina tai tekstiviestinä puhelimessa tehtyään ensin lähtöselvityksen internetissä. Toinen vaihtoehto on käyttää lentoyhtiön tarjoamaa sovellusta, johon koneeseennousukortin saa ladattua.[3][4]

Sähköisessä koneeseennousukortissa on samanlainen viivakoodi kuin tavallisessa koneeseennoousukortissa, joten se voidaan skannata lähtöportin viivakoodinlukijalla.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lähtöselvitys checkin.fi. Viitattu 5.1.2015.
  2. Näin teet lähtöselvityksen lennollesi AirBaltic. Arkistoitu 7.1.2015. Viitattu 5.1.2015.
  3. Stellin, Susan: Paper Is Out, Cellphones Are In nytimes.com. 18.3.2008. The New York Times. Viitattu 5.1.2015. (englanniksi)
  4. van Meer, Ramon: Airlines Offer Mobile Boarding Passes 19.4.2011. Let's Fly Cheaper. Arkistoitu 29.4.2015. Viitattu 5.1.2015. (englanniksi)
  5. Stellin, Susan: A Boarding Pass on Your Screen nytimes.com. 2.11.2011. The New York Times. Viitattu 5.1.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Boarding pass