Tekoäly

Wikipedia
Ohjattu sivulta Koneäly
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tietotekniikkaan liittyvää käsitettä. A.I. Tekoäly on myös vuonna 2001 valmistunut tieteiselokuva.
ArtificialFictionBrain.png

Tekoäly tarkoittaa sellaisia tietokoneen toimintoja, jotka jäljittelevät ihmiselle tyypillisiä älykkyyttä vaativia toimintoja.[1]

Tekoälystä puhutaan keinotekoisen olennon osoittamana älynä. Yleensä sen oletetaan olevan tietokoneohjelma, joka pyrkii suorittamaan ihmismäistä ajattelua (laskennallinen lähestymistapa). Tällä hetkellä tekoälyn sovelluksia ovat esimerkiksi luonnollisen kielen tuottamiseen ja tunnistamiseen erikoistuneet järjestelmät, asiantuntijajärjestelmät, robottitekniikka ja viihdesovellukset.

Tekoälyn määritelmä on varsin kiistelty, koska älykkyyttä itsessään on vaikea määritellä.

Vahva ja heikko tekoäly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahva tekoäly viittaa koneeseen, 1) joka lähestyy inhimillisen älykkyyden tasoa tai ylittää sen, 2) joka voi tehdä tyypillisesti ihmisille kuuluvia asioita, 3) joka voi soveltaa laajoja taustatietoja ja 4) jolla on jonkin tasoinen tietoisuus (konetietoisuus).

Heikko tekoäly puolestaan viittaa koneeseen, joka käyttää ohjelmistoa joidenkin sellaisten tiettyjen ongelmien tutkimiseen tai ratkaisemiseen, jotka eivät käsitä ihmisen kognitiivisia kykyjä kaikessa laajuudessaan. Päinvastoin kuin vahva tekoäly, heikko tekoäly ei saavuta tietoisuutta, vaan se on lähinnä tietyn sovellusalueen ongelmanratkaisija. Esimerkkinä heikosta tekoälystä ovat tekstin- ja kuvantunnistus, asiantuntijajärjestelmät ja shakkitietokoneet, kuten Deep Blue.

Tekoälytiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekoälyn taustalla on jo René Descartesin esittämä idea ajatusten matemaattisesta mallinnettavuudesta. Varsinaiseksi tieteenalaksi tekoäly eriytyi tietokoneiden kehittymisen myötä 1950-luvulla. Monitieteellinen tekoälytiede yhdistelee keskenään esimerkiksi tekniikkaa, psykologiaa, kognitiotiedettä, filosofiaa ja lääketiedettä.

Koulukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekoälytiede voidaan karkeasti jakaa perinteiseen symbolipainotteiseen tekoälytieteeseen sekä uudempaan, hahmopohjaiseen, laskennallisen älykkyyden suuntaukseen. Perinteisen tekoälytieteen työkaluja ovat mm. asiantuntijajärjestelmät, ontologiat ja sääntöpohjainen päättely. Uudemman konnektionistisen suuntauksen tunnetuimpia menetelmiä ovat neuroverkot, sumeat järjestelmät ja evolutionäärinen laskenta.

Turingin testi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turingin testi

Tekoälytieteen pioneeri Alan Turing määritteli käytännönläheisen kokeen, jolla voi mitata tietokoneen ihmismäisyyttä. Testin ajatus on, että tietokone on älykäs, jos sen vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista. Yksikään tietokoneohjelma ei ole läpäissyt tätä testiä valvotuissa olosuhteissa, vaikka vuodesta 1990 lähtien on järjestetty erityinen kilpailu Loebnerin-palkinnosta, missä Turingin testin läpäisseen laitteen kehittäjälle luvataan 100 000 dollaria.

Turingin testiä pidetään ongelmallisena sen takia, että siinä pärjäävät hyvin sellaiset ohjelmat, jotka pyrkivät huijaamaan ihmistuomareita. Paremmaksi tekoälytestiksi on ehdotettu Lovelacen testiä (engl. Lovelace test), jossa ajattelun kriteeri on se, ettei ulkopuolinen tarkkailija pysty tulostusten perusteella sanomaan, miten olento on päätynyt tuottamaan juuri ne.

Keskustelu ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhkakuvaksi on nostettu, että tekoäly nopeuttaa teknologista ja sosiaalista muutosta niin paljon, etteivät ihmiset ehdi sopeutua siihen. Tällaista kehitystä kutsutaan singulariteetiksi.[2] Singulariteetti voidaan myös ymmärtää hetkeksi, jolloin kone suunnittelee itseään paremman koneen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Aleksi Moisio: Tutkijat pelkäävät koneiden selättävän ihmisrodun taloussanomat.fi. 27.7.2009. Viitattu 27.7.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvönen, Eero & Karanta, Ilkka & Syrjänen, Markku (toim.): Tekoälyn ensyklopedia. Helsinki: Gaudeamus: Suomen tekoälyseura, 1993. ISBN 951-662-559-2.
  • Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]