Kolsin voimalaitos
| Kolsin voimalaitos | |
|---|---|
 Kolsin voimalaitos entisen suvannon suunnalta kuvattuna. |
|
| Valtio | Suomi |
| Sijainti | Kokemäki |
| Koordinaatit | |
| Rakentaminen alkoi | 1940 |
| Sähköverkkoon | 1945 |
| Valmistunut | 1945 |
| Perustaja | Kolsi OY |
| Omistaja | Kolsin Voima Oy |
| Pato | |
| Tyyppi |
gravitaatiopato (betonia) maapato |
| Vesistö | Kokemäenjoen vesistö |
| Joki tai koski | Kokemäenjoki, Pahringinkoski |
| Keskivirtaama | 230 m³/s [1] |
| Yläpuolinen patoallas | |
| Nimi |
Haronjärvi eli Kokemäenjoen uoma Kuivasaarelle asti [2] |
| Pituus | 8,5 km [2] |
| Leveys | 0,7 km [2] |
| Syvyys | 14,5 m [2] |
| Keskikorkeus | 42,3 m mpy. [2] |
| (40,76–42,36 m mpy.) | |
| Alapuolinen allas | |
| Nimi |
Kokemäenjoen uoma Harjavallan voimalalle |
| Pituus | 16 km [2] |
| Leveys | 0,8 km [2] |
| Keskikorkeus | 28 m (noin) mpy. |
| (27,17–29,47 m mpy.) | |
| Voimalaitos | |
| Tyyppi | jokivoimalaitos |
| Pudotuskorkeus | 12,3 m [1] |
| Rakennevirtaama | 450 m³/s [1] |
| Turbiinit | 3 × Kaplan (15 MW) |
| Kapasiteetti | 45 MW [1] |
| Vuosituotanto | 173 GWh [3] |
 Kolsin voimalaitos |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kolsin voimalaitos sijaitsee Kokemäellä Kokemäenjoessa kolme kilometriä Tulkkilasta pohjoiseen ja se on valmistunut vuonna 1945. Voimalaitoksen putouskorkeus on 12,5 metriä ja rakennevirtaama on 450 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Joen keskivirtaama oli vuosina 1961–2000 noin 230 m³/s, mutta se on saavuttanut jopa 918 m³/s:n virtaaman.[4]
Voimalan sähköntuotannon teho on nykyään 45 megawattia, joka tuotetaan generaattoreilla ja muuntajilla 110 000 voltin jännitteeksi. Sähkö siirretään eteenpäin kolmea sähkölinjaa pitkin Harjavallan, Äetsän ja Forssan suuntiin.[3]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistelut ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1933 astui voimaan laki vedenpinnan säännöstelystä ja se mahdollisti useiden koskien putouskorkeuden hyödyntämisen yhdellä voimalaitoksella. Harjavallan vesivoimalaitosta rakentamaan ryhtynyt Länsi-Suomen Voima Osakeyhtiö myi Kokemäellä olevia joen osuuksiaan Nokia Oy:n ja A. Ahlström Oy:n perustamalle uudelle voimayhtiölle Kolsi OY:lle. Kolsi OY perustettiin vuonna 1935 ja se alkoi valmistelemaan voimalaitoksen rakentamista Kolsinkoskeen. Suunnitelmissa oli nostaa veden pinta 40,1 metrin tasolle.[5]
Kolsi OY anoi rakennuslupaa voimalaitokselle Kolsinkoskeen Turun ja Porin läänin maaherralta 16.12.1938. Rakennussuunnitelmassa, joka jätettiin toimitusmiehille vuoden 1939 kesäkuussa, oli padotuskorkeudeksi tullut jo 42,1 metriä merenpinnan yläpuolelle. Valmistelevat työt päästiin aloittamaan vasta toukokuussa 1940, mutta sodan rasitukset ja pula tarvikkeista ja polttoaineesta haittasivat töitä. Voimalaitos rakennettiin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Pahringinkoskeen ja voimalaitos valmistuikin vasta 1945, jolloin voitiin käyttää vain yhtä Kaplan nelisiipistä turbiinia. Toinen turbiini asennettiin samana vuonna[3], mutta sen generaattori vaurioitui Pilsenin tehtaalla ilmapommituksissa ja se toimitettiin Kokemäelle kaksi vuotta myöhässä.[5]
Kolsin voimalaitos sai toiminnalleen väliaikaisluvan 26.9.1945 yhdelle turbiinille, kunhan se huolehti korvauksien maksamisesta ja piti patoaltaan vedenkorkeutta 40,5 metrissä. Kokemäenjoen Uittoyhdistyksen väylätöiden niin vaatiessa voimayhtiö velvoitettiin alentamaan vedenpintaa 38,5 metriin. Uittokouru vedettiin voimalaitoksen ohi, jotta tukinuiton edellytykset jatkuisivat.[5] Kolmannen turbiinin käyttöönotto viivästyi vuoteen 1977.[3][6]
Vaikutukset ympäristöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokemäenoen perkaussuunnitelma hyväksyttiin 1943, jonka mukaan Kolsi OY vastasi joen perkauksista 18 km yläjuoksulle päin ja tie ja vesirakennuslaitos siitä eteenpäin. Joesta poistettiin virtausta haittaavia kiviä ja ruopattiin maata saarien ympäriltä veden virtauksen helpottamiseksi. Samalla pyrittiin vedenpinnan alentamiseen Huittisissa, jotta esimerkiksi Puurijärvi, Raijalanjärvi ja Isosuo voitaisiin kuivata viljelyskäyttöön. Kolsi Oy:n vaatima korkeampi vedenkorkeus 42,1 metriä teki kuitenkin mahdottomaksi Puurijärven kuivatuksen. Raijalanjärvi on kuitenkin kuivattu patoamalla järviallas ja pumppaamalla vesi pois.[5]
Kolsin voimalaitoksen rakentaminen ja siihen liittyvät korvausasiat tekivät voimalasta kalliimman kuin Harjavallan voimalaitoksesta. Vaikka yhtiö oli sisäisesti riidaton, veivät korvaushakemukset maanviljelijöiden ja Äetsän voimalaitoksen sekä valitukset eri oikeusasteissa vuosien ajan. Lopulta kävi niin, että Kolsi OY maksoi korvauksia enemmän kuin oikeus lopulta määräsi.[5]
Voimalaitoksen vaikutukset ympäristöön olivat suuret. Veden patoamisesta johtuen jäi 202 hehtaaria maata veden alle tai veden säännöstelyn kohteeksi. Vedenkorkeus olisi vaikuttanut laajemminkin, mutta se onnistuttiin rajaamaan mainitulle alalle rakentamalla vallit patoaltaan matalimmille osille. Rantavalleja on yhteensä 7 km. Vedenpinnan noston vaikutukset tuntuivat aivan Äetsän voimalan alajuoksulla, missä Kiviniemenvuolle peittyi nousevan veden alle. Vaikka perkaukset ja voimaloiden säännöstelyssä toimitaan yhteisymmärryksessä, eivät Huittisten pellot ole vieläkään aivan tulvavapaat.[5]
Omistussuhteet ja myöhempi toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1995 voimala siirtyi Kolsi Oy:ltä A. Ahlström Energia Oy:n omistukseen, joka myi sen vuonna 1999 Graningeverkets Ab (publ.):lle. Tämä nimesi yhtiön Graninge Energia Oy:ksi.[3] Laitos myytiin vuonna 2014 suomalaisille energiayhtiöille. Voimalaitoksen omistaa nykyään Kolsin Voima Oy.[6]
Voimalaa on rakentamisen jälkeen kunnostettu ja nykyaikaistettu. Vuonna 1995 voimalan ensimmäinen vesiturbiini uusittiin. Myöhemmin vuonna 1998 toinen vesiturbiini ja generaattorin staattori uusittiin.[3] Myös padon rakenteita on vahvistettu ja valuja paranneltu. Viimeisin pintakorjaus tehtiin vuonna 2011, jolloin Kokemäenjoen pintaa alennettiin parilla metrillä korjausten ajaksi. Voimalan kolmas generaattori uusitaan vuoden 2023 kesän ja syksyn aikana. Tilalle asennetaan aikaisempaa hieman tehokkaampi koneisto, sähkögeneraattori ja sen automatiikka. Korjausurakan kustannusarvio on 8–9 miljoonaa euroa.[6]
Melontareitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokemäenjokea käyttävät melojat voivat ohittaa padon käyttämällä ohitusreittiä, jonka reittikuvauksen voi noutaa esimerkiksi Kokemäenjoen kuntien kirjastoista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kolsin voimalaitos, Hämeen ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus, viitattu 17.3.2020
- ↑ a b c d e f g Kolsin voimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.3.2020.
- ↑ a b c d e f Graninge Energian voimalan esittelyvihkonen.
- ↑ Salminen, Tapio: Joki ja sen väki - Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, s. 68-72. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.
- ↑ a b c d e f Jokela, Pekka: Kokemäenjoki - Lohikiloista megawateiksi. Suomen ja Skandinavian historian tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1996.
- ↑ a b c Harjunmaa, Arja: Kolsin remontti jatkuu syksyyn saakka. Sydän-Satakunta, 29.6.2023, nro 26, s. A11. Sanoma. ISSN 1456-9337.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kolsin Voima Oy, Finder