Kolmas Rooma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kolmas Rooma on nimitys, jota Moskovan suuriruhtinas Iivana III alkoi käyttää valtakunnastaan. Nimityksen taustalla oli Konstantinopolin kukistuminen vuonna 1453 ja ortodoksisen uskon johtavan valtion aseman siirtyminen Bysantilta, ”toiselta Roomalta”, Venäjälle. Moskovan suuriruhtinas Iivana III nai Bysantin viimeisen keisarin Konstantinus XI:n veljentyttären ja saattoi näin esittää jälkeläisensä olevan oikeutettu Itä-Rooman perintöön.

Jo kauan ennen Iivana III:ta Serbian kuningas Stefan Dušan ja Bulgarian kuningas Ivan Alexander olivat esittäneet samanlaisia vaatimuksia Bysantin perintöön. Bulgarialaisissa kirjoituksissa Bulgarian valtakunnan pääkaupunki, Tarnovo, mainittiin uutena Konstantinopolina. Nämä suunnitelmat eivät toteutuneet osmanien voitettua serbit Kosovossa 1389 ja hävitettyä Bulgarian toisen valtakunnan 1396. Ajatus uudesta Konstantinopolista, tällä kertaa Moskovana, kuitenkin siirtyi Venäjälle Kyprianin, bulgarialaissyntyisen pappismiehen ja Moskovan patriarkan välityksellä. Myös seljukkien ja osmanien hallitsijat pitivät itseään Rooman sulttaaneina (Rumin sulttaanit).

Ajatus kolmannesta Roomasta kiteytyi lopullisesti munkki-Filofein ennuskirjeessä Vasili III:lle vuonna 1510, jossa hän kirjoitti: ”Kaksi Roomaa on luhistunut, kolmas pysyy, eikä neljättä tule.” Toisin kuin joskus on esitetty, Filofei tarkoitti Roomalla koko Venäjää eikä Moskovan kaupunkia. Iivana IV Julma oli ensimmäinen Venäjän hallitsija, joka vakituisesti käytti ”keisarista” johdettua tsaari-arvonimeä.