Kolarin rautatieasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolari
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Kli
Rataosa  Tornio–Kolari
Sijainti  67°20′56″N, 023°50′09″E
Osoite  Asematie, 95900 Kolari
Etäisyydet  Tornio 183 km
Avattu  1.12.1966[1]
Liikenne
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Kaukoliikenne  Helsinki–Kolari
Tavaraliikenne  puuravaraliikennettä
Vaihtoyhteydet  linja-autoyhteydet laskettelukeskuksiin
Asemarakennus
Tyyppi  uudisrakenne, tunnusmerkkinä kotamainen rakennelma
Suunnittelija  Ilpo Väisänen
Rakennettu  · vanhin 1966
· vanha 1973
· uusin 1998
Lipunmyynti  kyllä
Ratapiha
Raiteisto  · 1 laituriraide,
· 2 autojenkuormauslaituria,
· 2 sivuraidetta,
· 2 kuormausraidetta
Aiheesta muualla
Wikimedia Commons
Aseman tiedot

Kolarin rautatieasema (lyh. Kli) on Suomen pohjoisin käytössä oleva rautatieasema. Se on Suomen rataverkkoon kuuluvan Tornion ja Kolarin välisen rautatien pohjoinen pääteasema, ja se sijaitsee Kolarin kunnassa Lapin läänissä. Liikennepaikan etäisyys Helsingin päärautatieasemalta on 1 067,2 ratakilometriä mitattuna Oulun, Seinäjoen ja Haapamäen kautta. Tornion rautatieasemalle on matkaa 183 kilometriä. Asema on nykyisin rataverkon pohjoisin piste 18 kilometriä pohjoisemmaksi Rautuvaaraan ulottuneen osuuden poistuttua käytöstä.

Kolari on rataosan pääteasema, ja siellä on sekä henkilö- että tavaraliikennettä. Henkilöliikennettä harjoitetaan pääasiassa hiihtosesongin aikaan, ja se palvelee Kolarin liikennetarpeiden lisäksi pääasiassa Levin, Ylläksen, Äkäslompolon, Pallaksen ja Muonion matkailua, joihin asemalta on juna-bussi -yhteys. Asemalle on osan vuodesta myös autojunayhteys Helsingistä, Turusta ja Tampereelta. Vilkkaimman sesongin aikaan Kolariin kulkeviin juniin on sijoitettu usein erikoisvaununa VR:n klubivaunu, joka tarjoaa yökerhon palvelut jo matkan aikana.

Ensimmäinen henkilöjuna Kolariin saapui helmikuussa 1985. Tätä nykyä Kolarin aseman kautta kulkee liki 80 000 matkustajaa vuodessa. [2]

Kolariin valmistui vuonna 1998 Ilpo Väisäsen suunnittelema uusi asemarakennus, jonka erityispiirteenä on kotamainen rakennelma.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iltanen, Jussi: ”19. Tornion ja Kolarin radat”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 242. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  2. Lättähatulla Oulusta Rautuvaaraan Sanomalehti Kuukkeli. Viitattu 23.9.2012.
  3. Rinne, Matti: Aseman kello löi kolme kertaa: Suomen rautateiden kulttuurihistoriaa, s. 189. Otava, 2001. ISBN 951-1-15804-X.