Kokojärjestyssääntö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kokojärjestyssääntö (engl. rank-size rule) väittää, että asutuskeskuksen tai vastaavan keskittymän koko on kääntäen verrannollinen sen järjestysnumeroon keskusten suuruusjärjestyksessä. Tällöin koko on yksi jaettuna keskuksen luvulla. Jos ensimmäisessä keskuksessa asuu tuhat ihmistä, toisessa asuu 500, kolmannessa 333 jne[1]. Kokojärjestyssääntöä sekä sen poikkeamia selittäviä tekijöitä tutkii kaupunkitaloustiede.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokojärjestyssäännön mukaan kaupungeilla on taipumusta jakautua annetussa maassa siten seuraavasti:

P_n=\frac {A}{\beta n}

kun Pn on väkiluku kyseisen maan n:nneksi suurimmassa kaupungissa ja A ja β ovat maakohtaisia vakioita. Useissa teollisuusmaissa, mm. USA:ssa ja Suomessa, β on lähestulkoon 1 ja voidaan siis jättää pois. Empiiristen havaintojen perusteella Suomessa A on n. 843 000, joten Suomen tapauksessa kaava on

P_n=\frac {843000}{n}

ja se näyttäisi pätevän suhteellisen hyvin, joskin Helsingin seudun väkiluku on poikkeavan suuri eli selvästi enemmän kuin kaavan antama 843000 n:n arvolla 1.[2]

Pääkaupunkipoikkeama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokojärjestyssääntöä testattaessa havaitaan useissa maissa Suomen tapaan pääkaupunkien olevan poikkeavan suuria. Mahdollisia syitä on ehdotettu useita[2]:

  • Pääkaupunkiin keskittyy muita kaupunkeja enemmän valtionhallinnon toimintaa, jonka seurauksena julkinen sektori ja sitä palveleva yksityinen sektori on epätavallisen suuri ja kasvattaa pääkaupunkia sen "luonnollista" kokoa suuremmaksi.
  • Pääkaupungit voivat muodostua myös kaupan keskuksiksi jos niillä on viestinnän ja liikenteen kannalta edullinen sijainti (esim. Helsinki, Buenos Aires).
  • Paul Krugman on esittänyt kansainvälisten kaupan rajoitusten pönkittävän yhden kansallisen kauppakeskuksen asemaa.
  • Andes ja Glaeser ovat esittäneet diktatuurimaissa hallitsijan "rohmuavan" pääkaupunkiin resursseja hallitsevan luokan eduksi ja opposition tyynnyttämiseksi. Heidän 88 maan aineistossaan diktatuurimaiden pääkaupungit olivat keskimäärin 45% suurempia kuin demokratioiden.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maantiede lukioita ja aikuisopiskelijoita verten, Toive Aartolahti, 1978, luku 4, s 131,
  2. a b Loikkanen, H.: Kaupunkitaloustiede-kurssin luentomateriaali. Helsingin yliopisto, 2011.