Koivuhiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koivuhiiri
Sicista betulina 03.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Dipodoidea
Heimo: Hyppyrotat Dipodidae
Alaheimo: Koivuhiiret Sicistinae
Suku: Koivuhiiret[3] Sicista
Laji: betulina
Kaksiosainen nimi
Sicista betulina
(Pallas, 1779)
Levinneisyyskartta
Sicista betulina range map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Koivuhiiri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koivuhiiri Commonsissa

Koivuhiiri (Sicista betulina) on hyppyrottien heimoon (Dipodidae) kuuluva pienikokoinen jyrsijälaji, joka elää harvinaisena myös Suomen luonnossa.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtenäisesti sitä tavataan Etelä-Suomesta ja Baltiasta itään suureen osaa Pohjois-Aasiaa. Laikuttain sitä esiintyy myös Skandinaviassa ja Keski-Euroopan itäosassa. Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomesta Oulun korkeudelle asti: lajia esiintyy linjan Lohja-Tampere-Jyväskylä-Ilomantsi kaakkoispuolella. Suomessa laji on vähälukuinen. Se on aikaisemmin toiminut uhanalaisten lehtojen bioindikaattorina. Elinympäristöä ovat lehdot ja reheväkasvuiset pensaikot. Vuodenaikojen mukaan laji voi vaihdella elinpaikkaansa. Loppukesästä koivuhiiri ilmaantuu viljelyksille jyviä etsimään, mutta sen voi huomata myös heinittyneiltä hakkuualueilta.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuhiiren ruumis on 5–7,5 senttiä pitkä, häntä 7,5–11 senttiä. Koivuhiiri on pienikokoinen, painoltaan vain 5-15 g. Selvin tuntomerkki on musta juova selässä sekä siimamainen ruumista pidempi häntä. Väritys on tasaisen ruskea ja selässä leveähkö tumma juova. Etu- ja takajalan uloin varvas voi tarttuessaan kääntyä muita varpaita vastaan – tämä on sopeutuma kiipeilyyn.

Koivuhiiri muistuttaa ulkonäöltään Suomessa huomattavasti yleisempää peltohiirtä, mutta on sitä pienempi ja pitkähäntäisempi. Lajit eivät ole läheistä sukua toisilleen, sillä koivuhiiri kuulu eri heimoon kuin varsinaiset hiiret.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuhiiri käyttää ravinnokseen siemeniä, marjoja ja hyönteisiä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuhiiret kiipeilevät korsissa ja pensaistossa etsimässä ravintoa. Ilman lämpötilalla on merkitys hiiren liikkumiseen. Kesälläkin viileällä säällä se pysyy heinillä vuoratussa pesässään. Ne viettävät horroksessa lokakuusta touko-kesäkuuhun puunkolossa tai maanalaisessa onkalossa. Horroksen aikana koivuhiiren paino voi laskea 50 %.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuhiiren elinikä on kaksi talvea, mutta se voi elää jopa 5-vuotiaaksi. Naaras tuottaa yhden poikueen vuodessa. Poikaset syntyvät maanpinnalle heinistä rakennettuun kesäpesään. Jälkeläisiä poikueessa on 1–11 kappaletta. Koivuhiiri lisääntyy suppeina yhdyskuntina, ja yksilö on sukukypsä noin vuoden iässä. Koivuhiirellä on hidas lisääntymisrytmi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sicista betulina IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sicista betulina Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.2.2011. (englanniksi)
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Viitattu 15.11.2010.