Koisayökkönen
| Koisayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Hypenodinae |
| Suku: | Schrankia |
| Laji: | costaestrigalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Schrankia costaestrigalis |
|
| Katso myös | |
Koisayökkönen (Schrankia costaestrigalis) on pienikokoinen yökkösiin lukeutuva perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etusiipien pohjaväri on kellanharmaa. Siiven kärkiosa on harmaanruskea ja etureunassa on siiven keskivaiheilla laaja, kolmionmuotoinen ja tumma varjostuma. Lisäksi siiven keskiosassa on musta, pitkänomainen laikku. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat tummina ja etenkin sisempi poikkiviiru on terävästi mutkitteleva. Osa yksilöistä on kuvioinniltaan varsin himmeitä. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja niissä on tumma keskitäplä. Huulirihmat ovat pitkät ja muodostavat perhosen pään etuosaan kärsämäisen ulokkeen. Siipiväli 18–21 mm.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koisayökköstä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Idässä levinneisyys ulottuu Syyriaan ja Kaukasukselle. Lajia tavataan myös Kanarian saarilla ja Madeiralla.[3] Suomessa lajia tavataan jokseenkin yleisenä Kokkola-Ilomantsi-linjan eteläpuolella. Perhoset lentävät heinäkuun alkupuolelta syyskuun lopulle, luultavasti kahtena limittäisenä sukupolvena. Lennon huippu on heinä-elokuun vaihteessa.[4][5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perhonen elää harvalukuisena valoisissa, kosteapohjaisissa metsissä ja niiden reunuksilla sekä pensaikkoisilla niityillä. Ne lentävät öisin ja tulevat sekä valolle että syötille.[5] Toukkavaiheet tunnetaan erittäin huonosti.[2] Talvehtiminen tapahtunee pienenä toukkana ja kotelo on yhteensidottujen lehtien välissä.[5]
Koisayökkönen on tulokaslaji, jota on tavattu Suomesta vasta 1920-luvulta lähtien. Saattaa kuitenkin olla että perhosen pieni koko ja harvalukuisuus ovat voineet vaikuttaa melko myöhäiseen löytymiseen.[5]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveiksi mainitaan kanerva (Calluna vulgaris), ajuruohot (Thymus) sekä maitikat (Melampyrum).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/s/schrankia_costaestrigalis.html
- ↑ a b http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2484
- ↑ a b http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/costaestrigalis.html
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Noctuidae/Schrankia/costaestrigalis/Schrankia%20costaestrigalis.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 253
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)