Koiranelämää (elokuva)
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Charles Chaplin |
| Käsikirjoittaja | Charles Chaplin |
| Tuottaja | Charles Chaplin |
| Pääosat | Charles Chaplin Edna Purviance Syd Chaplin Henry Bergman Charles Reisner Albert Austin Tom Wilson |
|
|
|
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | First National |
| Ensi-ilta | 14. huhtikuuta 1918 |
| Kesto | 33 min |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva (alkuperäiset välitekstit englanniksi) |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Koiranelämää (A Dog’s Life) on Charles Chaplinin ohjaama ja käsikirjoittama yhdysvaltalainen vuoden 1918 lyhyt mykkäelokuva. Se oli Chaplinin ensimmäinen elokuva First Nationalille itsenäisenä elokuvatuotajana.
Sisällysluettelo |
Tuotanto [muokkaa]
Chaplin perusti 1918 oman tuotantoyhtiön ja studion, kun hänen sopimuksensa Mutual Filmilla oli päättynyt. Hän neuvotteli First Nationalin kanssa sopimuksen, joka edellytti Chaplinin tekemään kahdeksan kaksikelaista komediaa vuodessa.[1] Studion avautumisen jälkeen Chaplin ajatteli, että sen avaaminen yleisölle olisi hyvää mainosta. Studiolla kävi tammikuussa 1918 noin 2 000 ihmistä, mutta kaikki vierailut studiolle kiellettiin, lun kaksi toimittajaksi esittäytynyttä kävijää oli kuunnellut salaa Chaplin uuden elokuvan tuotantokokouksia. Heiltä löytyi muistiinpanoja tarinasta, henkilöistä ja puvuista.[2]
Chaplinin ensimmäisen itsenäisen elokuvan kuvaaminen alkoi 15. tammikuuta 1918. Elokuva tunnettiin vielä tuolloin nimelä I Should Worry. Chaplin oli jo jonkin aikaa halunnut tehdä elokuvan, joissa voisi käyttää koiria. Hän oli I Should Worryn kuvausten alkamisen jälkeen hankkinut studioon losangelilaisesta koiratarhasta 21 koiraa. Naapurit olivat valittaneet koirista, ja viranomaiset määräsivät Chaplinin vähentämään koirien lukumäärän kahteentoista. Elokuvan tähdeksi valittiin sekarotuinen Mut (tai Mutt), joka asusteli ennenaikaiseen kuolemaansa asti stuidiolla.[2]
Parin viikon kuvausten jälkeen Chaplin tuli tyytymättöksi tarinaan, ja 11. helmikuuta ilmoitti, että hän aloittaisi uuden elokuvan, Wiggle and Son kuvaamisen. Siitä kuvattiin muutamia otoksia, ja Chaplin kävi ostamassa tarpeistoihin muun muassa puoli tusinaa etanoita koomillisiin tarkoituksiin. Seuraavana päivänä Chaplin palasi kuitenkin kuvaamaan I Should Worrya. The Bioscope -lehden raportin mukaan I Should Worry sai lopullisen nimensä kuvausten aikana Harry Lauderin huomautuksesta ”It’s a dog’s life you’re leadin’ these days, Charlie” (”Sinä kyllä elät koiranelämää nykyisin, Charlie”).[2][3]
Chaplin tunnettiin tuhlaavaisena, mutta hänen ensimmäisen itsenäisen tuotantonsa kirjanpito oli pikkutarkka, ja siinä Chaplin merkitsi kaikki pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kuvaukset päättyivät 22. maaliskuuta, ja filmiä kertyi lopulta melkein kumpaankin käytettyyn kameraan lähes 11 000 metriä. Chaplin leikkasi yleensä itse elokuvansa, mutta tällä kertaa häntä avustivat Henry Bergman, kaksi kameramiestä ja kaksi apulaista. Leikkauksia tehtiin yötäpäivää 26.–29. maaliskuuta, ja niiden aikana Chaplin kuvasi vielä yhden pienen kohtauksen. Leikkausurakka valmistui 31. maaliskuuta, ja seuraavana päivänä Chaplin pystyi lähtemään sotaobligaatioiden myyntiä edistävälle kiertueelle.[4]
Vastaanotto [muokkaa]
Koiranelämää sai ensi-iltansa 14. huhtikuuta 1918.[5] Se oli taloudellisesti Chaplinin uran siihen astisesti menestynein teos. Sitä on usein mainostettu Chaplinin ensimmäisenä elokuvana, joka tienasi yli miljoona dollaria.[3] Elokuva menestyi myös hyvin kriitikoiden keskuudessa, ja esimerkiksi ranskalainen elokuvaohjaaja ja kriitikko Louis Delluc kutsui sitä ”elokuvan ensimmäiseksi täydelliseksi taideteokseksi”.[2] Koiranelämää-elokuvan menestyksen ansiosta Chaplin pystyi jatkamaan uraansa itsenäisenä elokuvantekijänä, ja hän alkoi myös kokeilla pidempien elokuvian tekemistä. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyikin Chaplinin ensimmäinen täyspitkä elokuva Chaplinin poika.[3]
Lähteet [muokkaa]
- Robinson, David: Chaplin – elämä ja elokuvat. Suom. Lehtonen, Reijo. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1988. ISBN 951-20-3306-2.
