Koiran suolinkainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koiran suolinkainen
Aikuisia koiran suolinkaisia
Aikuisia koiran suolinkaisia
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Sukkulamadot Nemata
Luokka: Secementea
Lahko: Ascaridida
Heimo: Toxocaridae
Suku: Toxocara
Laji: canis
Kaksiosainen nimi
Toxocara canis
(Werner, 1782)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Koiran suolinkainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koiran suolinkainen Commonsissa

Koiran suolinkainen (Toxocara canis) on sukkulamatoihin kuuluva koiran loiseläin, jota tavataan koko maailmassa. Aikuinen suolinkainen on 9-18 sentin pituinen, kellanvalkoinen mato, joka elää koiran suolistossa. Madon toukkavaiheet tunkeutuvat koiran verenkiertoon ja kudoksiin, esimerkiksi maksaan, keuhkoihin ja aivoihin, ja voivat jäädä sinne lepovaiheeseen. Toukat voivat elää myös ihmisessä ja aiheuttaa vakavia oireita.

Koiran suolinkainen on varsin yleinen koirilla Keski-Euroopassa, mutta jokseenkin harvinainen Pohjoismaissa. Koirat saavat toukkatartunnan yleensä jo emältään sikiövaiheessa istukan kautta tai pentuna imetyksen yhteydessä. Toisaalta koirat voivat saada tartunnan munista syödessään loisitun eläimen ulostetta taikka oksennusta. Peruspiirteiltään koiran suolinkaisen elämänkaari on samanlainen kuin ihmisen suolinkaisella. Koiran suolinkainen esiintyy myös luonnonvaraisissa ketuissa.

Suolinkainen aiheuttaa pienillä koiranpennuilla hengitysvaikeuksia ja sierainvuotoa, hieman isommilla pahoinvointia ja ripulointia, vatsan turvotusta, anemiaa, kasvun hidastumista; joskus sappiteiden tukkeutumisia ja harvoin aivo-oireita. Aikuisilla koirilla on harvoin oireita. Koiran suolinkaisen häätöön voidaan käyttää lääkkeitä, joissa tehoaineena on flubendatsoli.

Koiran suolinkaisen elinkierto

Infektio ihmisessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiran suolinkainen voi elää myös ihmisessä ja aiheuttaa vakavan sairauden. Se ei kuitenkaan kasva aikuiseksi, eikä ihmisen suolessa siis esiinny lisääntymiskykyisiä matoja. Mato joutuu ihmiseen munina, jotka ovat peräisin koiran ulosteesta, ja toukka tunkeutuu suolen läpi verenkiertoon ja kudoksiin käyden läpi samat kehitysvaiheet kuin koirassakin. Sairauden oireita voivat olla mahakivut, kuumeilu, huonovointisuus, hengityksen vinkuminen ja yskä. Vaellustoukat saattavat päätyä aivoihin ja aiheuttaa epileptisiä kohtauksia. Pahimmillaan suolinkainen sokeuttaa ihmisen mikäli toukka päätyy näköhermoon taikka verkkokalvolle aiheuttaen tulehduksen. Tartunnan syytä voi olla joskus vaikea määrittää, mikäli infektio on ollut vähäinen eikä vasta-ainetutkimuksista löydy reaktiivisia aineita. Näkökyvyn menetys saattaa pahimmillaan olla pysyvä ja useimmiten toispuoleista.

Suomessa koiran suolinkainen on jokseenkin harvinainen muihin Euroopan maihin nähden, ihmistartuntoja on vähän. Pitkä talvi ja jäinen maa rajoittavat suolinkaisen leviämistä. Sulana pysyvät maat sen sijaan ovat otollisia niin koiran kuin ihmisen suolinkaisen munille, ja saattavat esimerkiksi maassa ryömineen lapsen vaatteissa ja käsissä kulkeutua kotiin, elintarvikkeisiin, suuhun ja elimistöön.

Vuonna 2002 Suomessa tehdyssä tutkimuksessa suolinkaisen munia löydettiin ulosteesta noin kolmella prosentilla koirista.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.