Kobolttikanuuna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen vanhin radiumkanuuna muistomerkkinä Meilahdessa HYKSin Syöpätautien klinikalla.

Kobolttikanuuna eli kobolttikeilahoitolaite[1] on sädehoitoon aiemmin käytetty erikoislaite.

Kobolttikanuuna muodostuu säteilevästä keskusyksiköstä, suojakuorista sekä kohdistuslaitteistosta ohjaimineen. Säteilevänä aineksena käytetään yleensä kobolttiseosta, jossa säteilevänä isotooppina on koboltti-60, mistä nimikin tulee. Eräissä vanhimmissa 1950-luvulla valmistuneissa laitteissa käytettiin säteilevänä aineksena radiumseosta, kobolttiseos kehitettiin myöhemmin. Näistä vanhimmista laitteista käytetään nimitystä radiumkanuuna.

Kobolttikanuunaa käytetään silloin, kun jokin syöpälaji tarvitsee voimakasta ja tarkkaan suunnattua sädehoitoa. Kohdistuslaitteiston avulla sädesuihku voidaan suunnata millintarkasti haluttuun kohtaan, jolloin se vahingoittaa tervettä kudosta mahdollisimman vähän.

Erityisesti kobolttikanuunaa käytetään silloin, kun potilaan entinen luuydin on luuydinsiirron vuoksi lamautettava kokonaan, mikä tehdään yhdellä tai useammalla kobolttikanuunalla potilaaseen kohdistetun tuhannen radin (=10 gray) syväsädeannoksen avulla.

HYKS:in vanhan sädehoitoklinikan kobolttikanuuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistolaatta Suomen ensimmäisen kobolttikanuunan alkuperäisen käyttöpaikan seinässä Unioninkatu 38:ssa.

Suomen ensimmäinen radiumkanuuna, saatiin lahjoituksena W. Frenckellilta vuonna 1938, ja se sijoitettiin Helsingin yleiseen sairaalaan. Suomen ensimmäinen kobolttikanuuna saatiin lahjoituksena Neuvostoliitolta 1950-luvulla. Se sijoitettiin silloiseen Sädehoitoklinikkaan Unioninkatu 38:aan, jonne rakennettiin yhä jäljellä oleva erityisesti lyijyllä panssaroitu suojatila.[2]. Rakennus jäi tarpeettomaksi, kun Sädehoitoklinikka muutti vuonna 1962 Meilahteen uudisrakennukseen, ja tila oli monenlaisessa käytössä varastosta sosiaalitilaksi, kunnes siitä vuonna 1980 tehtiin sairaalan apteekki. Klinikan henkilökuntaan kuulunut harrastelijataiteilija, konemestari Esko Puumalainen maalasi apteekille oman nimikyltin: entisestä suuresta paistinpellistä tehdyssä kyltissä on punainen ketun kuva ja teksti KETTU-apteekki, koska korttelin nimi on Kettu. Kyltti korjattiin pois sairaalan sulkemisen yhteydessä vuonna 1994, ja sitä säilytetään Töölön sairaalan apteekissa, jonne suljetun apteekin toiminnot ja henkilökunta sijoitettiin.

Kobolttikanuunan suojarakennuksen läpi aiottiin 1990-luvulla rakentaa yliopiston kampushankkeeseen liittyvä porttikäytävä, mutta yrityksestä oli luovuttava, kun ilmeni, että rakennus on suojelukohde, ja lisäksi sen sisällä oleva noin puoli metriä paksulla erikoisseinällä varustettu lyijysuojattu hoitotila olisi ollut äärimmäisen kallis purettava. Kiireisen urakoitsijan purkamat osat kattoa ja kadunpuoleista seinää jouduttiin rakentamaan entiselleen.

Rakennus on vuonna 2012 ulkoisesti lähes ennallaan, ja sen seinässä on muistolaatta. Kobolttikanuuna käytettiin loppuun 1960-luvulla. Sen kuoret ohjaimineen ovat Meilahdessa Syöpätautien klinikan kellariin sijoitetun odotustilan seinällä muistomerkkinä. Säteilevä ydin palautettiin takaisin Neuvostoliittoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sädehoitofysiikan sanasto: sädehoitofysiikan sanastotyöryhmän ehdotus 1997. Säteilyturvakeskus 1997 ISBN 951-712-238-1
  2. Muistolaatat: laitteen kyljessä, Syöpätautien klinikka, ja hoitolaitoksen seinässä, Unioninkatu 38