Kobolttinitraatti
| Kobolttinitraatti | |
|---|---|
-nitrate-hexahydrate-sample.jpg) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Co(NO3)2 |
| Moolimassa | 182,95 g/mol |
| Ulkomuoto | Punainen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 100–105 °C (kidevedetön hajoaa)[2] |
| Tiheys |
2,49 g/cm3 (kidevedetön)[2] 1,87 g/cm3 (heksahydraatti)[1] |
| Liukoisuus veteen |
133,8 g/100 ml (0 °C, heksahydraatti) 217 g/100ml (90 °C, heksahydraatti)[1] |
Kobolttinitraatti eli kobolttidinitraatti (Co(NO3)2) on koboltti- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään elektroniikka- ja keramiikkateollisuudessa sekä reagensseina muiden yhdisteiden valmistuksessa sekä analytiikassa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kobolttinitraatti esiintyy usein kidevedellisessä muodossaan heksahydraattina Co(NO3)2·6H2O (CAS-numero 10026-22-9), joka on kiteistä punaista ainetta. Kuumennettaessa se muuttuu 55 °C trihydraatiksi ja sulaa samalla. Edelleen kuumennettaessa syntyy kobolttinitraattimonohydraattia. Yhdiste liukenee hyvin veteen sekä orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin ja asetoniin.[1][4][5] Muiden nitraattien tavoin kobolttinitraatti on voimakas hapetin.[6]
-nitrate-xtal-2002-Co1-coordination-CM-3D-ellipsoids.png)
Kidevedettömillä kobolttinitraattikiteillä on trigonaalinen alkeiskoppi. Jokaiseen koboltti-ioniin on kiinnittynyt kuusi eri nitraatti-ionia yhdestä happiatomistaan. Jokainen nitraatti-ioni on siis sitoutunut kolmeen eri koboltti-ioniin. Tämän rakenteen muoto on vääristynyt oktaedri.[7]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kobolttinitraattia tuotetaan metallisen koboltin, kobolttikarbonaatin tai kobolttioksidin ja typpihapon välisellä reaktiolla.[1][4][5]
- CoO + 2 HNO3 → Co(NO3)2 + H2O
Kobolttinitraattia käytetään elektroniikkateollisuudessa ja sitä lisätään nikkeli-kadmium-paristoihin, sitä käytetään myös keramiikan värjäykseen, kobolttiväriaineiden tuotannossa, analyyttisenä reagenssina sekä B12-vitamiinin synteesissä.[1][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 337. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Kobolttinitraatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 5.11.2010
- ↑ Cobalt (II) Nitrate Hexahydrate (Koboltti(II)nitraatti heksahydraatti) Käyttöturvallisuustiedote. 3.9.2020. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.11.2020.
- ↑ a b c H. Wayne Richardson: Cobalt Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.11.2010
- ↑ a b c John Dallas Donaldson & Detmar Beyersmann: Cobalt and cobalt compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.11.2010
- ↑ Richard P. Pohanish, Stanley A. Greene: Wiley Guide to Chemical Incompatibilities, s. 277. Wiley, 2003. ISBN 978-0-471-23859-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.11.2010). (englanniksi)
- ↑ Grigorii A. Tikhomirov, Konstantin O. Znamenkov, Igor V. Morozov, Erhard Kemnitz & Sergei I. Troyanov: Anhydrous Nitrates and Nitrosonium Nitratometallates of Manganese and Cobalt, M(NO3)2, NO[Mn(NO3)3], and (NO)2[Co(NO3)4]: Synthesis and Crystal Structure. Zeitschrift für anorganische und allgemeine Chemie, 2002, 628. vsk, nro 1, s. 269–273. Wiley. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
