Kloramiini
| Kloramiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Natriumkloori-(4-metyylifenyyli)sulfonyyliatsanidi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1=CC=C(C=C1)S(=O)(=O)[N-]Cl.[Na+] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C7H7ClNNaO2S |
| Moolimassa | 227,64 g/mol |
| Sulamispiste | 167–169 °C |
| Tiheys | 1,4 g/cm3 |
Kloramiini eli Kloramiini-T on vesiliukoinen antiseptinen yhdiste, jota käytetään muun muassa desinfiointiin.[1]
Yhdisteen kemiallinen kaava on C7H7ClNNaO2S ja rakennekaava CH3(C6H4)SO2NClNa.[1]. Kidevedettömän kloramiini-T:n moolimassa on 227,64 g/mol ja CAS-numero 127-65-1. Se tunnetaan myös nimillä p-tolueenisulfoniklooriamidinatrium[1], p-toluolisulfonkloramidinatrium, N-natrium-N-kloori-p-toluolisulfonamidi, natrium-ptolueenisulfonkloramidi ja tosyyliklooriamidinatrium.[2]
Rakenteeltaan kloramiini on valkoista, kiteistä jauhetta, jonka haju muistuttaa klooria. Koostumus on pysyvä normaalilämpötilassa ja -paineessa. Aineen pH-arvo on 8–10 (50 g/l, 20 °C). Sen leimahduspiste on 192 °C, vesiliukoisuus 150 g/l.[2]
Vaikka kloramiini on mainittu eräissä lähteissä myrkyttömäksi[1], se on terveydelle haitallista nieltynä[2]. Aine kehittää myös myrkyllisiä kaasuja sekoittuessaan happoihin sekä on syövyttävää joutuessaan iholle, silmiin tai limakalvoille. Kloramiinin hengittäminen voi myös aiheuttaa herkistymisreaktion. Vesiliukoisena aine liukenee veteen ja leviää vesien mukana ympäristöön.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kloramiini B eli natrium-N-klooribentseenisulfonamidi, C6H5ClNNaO2S, CAS-numero 127-52-6
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 892. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
- ↑ a b c d Käyttöturvallisuustiedote Kloramiini-T 10.9.2004. Tamro. Viitattu 2.2.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Chloramine-T (englanniksi)
- KEGG: Chloramine T (englanniksi)