Kloramiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sulfonamideihin kuuluvaa desinfiointiaineena käytettävää yhdistettä. Kloramiini voi viitata myös klooriamiiniin (NH2Cl)
Kloramiini
Chloramine T.svg
Tunnisteet
CAS-numero 127-65-1
IUPAC-nimi Natriumkloori-(4-metyylifenyyli)sulfonyyliatsanidi
SMILES CC1=CC=C(C=C1)S(=O)(=O)[N-]Cl.[Na+]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C7H7ClNNaO2S
Moolimassa 227,64 g/mol
Tiheys 1,4 g/cm³
Sulamispiste 167–169 °C

Kloramiini eli Kloramiini-T on vesiliukoinen antiseptinen yhdiste, jota käytetään muun muassa desinfiointiin.[1]

Yhdisteen kemiallinen kaava on C7H7ClNNaO2S ja rakennekaava CH3(C6H4)SO2NClNa.[1]. Kidevedettömän kloramiini-T:n moolimassa on 227,64 g/mol ja CAS-numero 127-65-1. Se tunnetaan myös nimillä p-tolueenisulfoniklooriamidinatrium[1], p-toluolisulfonkloramidinatrium, N-natrium-N-kloori-p-toluolisulfonamidi, natrium-ptolueenisulfonkloramidi ja tosyyliklooriamidinatrium.[2]

Rakenteeltaan kloramiini on valkoista, kiteistä jauhetta, jonka haju muistuttaa klooria. Koostumus on pysyvä normaalilämpötilassa ja -paineessa. Aineen pH-arvo on 8–10 (50 g/l, 20 °C). Sen leimahduspiste on 192 °C, vesiliukoisuus 150 g/l ja bulkkitiheys 550–680 kg/m³.[2]

Vaikka kloramiini on mainittu eräissä lähteissä myrkyttömäksi[1], se on terveydelle haitallista nieltynä[2]. Aine kehittää myös myrkyllisiä kaasuja sekoittuessaan happoihin sekä on syövyttävää joutuessaan iholle, silmiin tai limakalvoille. Kloramiinin hengittäminen voi myös aiheuttaa herkistymisreaktion. Vesiliukoisena aine liukenee veteen ja leviää vesien mukana ympäristöön.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kloramiini B eli natrium-N-klooribentseenisulfonamidi, C6H5ClNNaO2S, CAS-numero 127-52-6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 892. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
  2. a b c d Käyttöturvallisuustiedote Kloramiini-T 10.9.2004. Tamro. Viitattu 2.2.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]