Kliment Vorošilov

Wikipedia
Ohjattu sivulta Klim Vorošilov
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stalin ja Kliment Vorošilov (oikealla) 1935

Kliment Jefremovitš ”Klim” Vorošilov (ven. Климе́нт Ефре́мович Вороши́лов Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, 4. helmikuuta (J: 23. tammikuuta) 18812. joulukuuta 1969) oli Neuvostoliiton sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaari 1925–1940, politbyroon jäsen 1926–1960 ja korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja 1953–1960. Talvisodan aikana hän toimi Neuvostoliiton marsalkkana.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vorošilov syntyi Verhnejessa, lähellä Jekaterinoslavia (nyt Dnipropetrovsk, Ukraina). Työläisperheen poikana hänen ensimmäinen ammattinsa oli metallityömies.[1] Hän liittyi bolševikkeihin vuonna 1903 ja oli mukana vuoden 1905 vallankumouksessa, jonka avulla saavutettiin väliaikaisia poliittisia uudistuksia. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän oli mukana Ukrainan väliaikaishallituksessa sisäasiain kansankomissaarina.

Venäjän sisällissodan aikana hän palveli Josif Stalinin alaisuudessa, joka antoi hänen tehtäväkseen Tsaritsynin (sittemmin Stalingrad, nykyisin Volgograd) puolustuksen. Hän palveli tämän jälkeen Semjon Budjonnyin alaisuudessa. Sodan aikana Vorošilov sai mainetta kovista otteistaan.

1921–1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molotov, Stalin ja Vorošilov (oikealla) 1937

Vuosina 1921–1925 Vorošilovilla oli useita sotilaskomennuksia. Vuonna 1921 hänet valittiin keskuskomiteaan, jossa hän oli vuoteen 1961 asti. Mihail Frunzen kuoleman jälkeen 1925 Vorošilovista tuli sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaari ja sotilaallisvallankumouksellisen neuvoston puhemies vuoteen 1934 asti. Vuonna 1935 hän sai Neuvostoliiton marsalkan arvonimen.

Vuonna 1926 hänet valittiin vastaperustettuun politbyroohon. Vorošilov oli Stalinin läheinen liittolainen tämän poliittisessa taistelussa Lev Trotskia vastaan. Vorošilov vastusti Trotskin ja marsalkka Mihail Tuhatševskin asevoimien muutospyrkimyksiä. Hän tuki Stalinin vainoja 1930-luvun lopussa, jolloin hänen uransa sai lisävauhtia Tuhatševskin teloituksesta. Hän nousi keskussotilasneuvostoon.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Vorošilov nimitettiin puolustuksen kansankomissaariksi 1934. Hän menetti kuitenkin asemansa Suomea vastaan käydyn talvisodan epäonnistumisten vuoksi.

Yleisesikuntaan (Stavka) hänet nimitettiin juuri ennen Saksan hyökkäystä kesäkuussa 1941. Vorošilov nimitettiin luoteisrintaman komentajaksi, mutta henkilökohtaisesta urheudestaan huolimatta (hän johti hyökkäystä panssareita vastaan pistooli kädessään) hän ei kyennyt estämään saksalaisia saartamasta Leningradia. Kenraalikollegansa mukaan Vorošilov oli kykenemätön ymmärtämään modernia sodankäyntiä. Tässä vaiheessa suurta isänmaallista sotaa rintamakomentajat joutuivat alistumaan Stalinin määräykseen, jossa perääntyminen oli kiellettyä. Tämä jäykisti sodan ja johti puolustuksen luhistumiseen ja pakoon epäjärjestyksessä. Saksan hyökkäys kuitenkin pysäytettiin Leningradin edustalle.

Vorošilov seurasi Stalinia Teheranin konferenssiin vuonna 1943.

Mukana Hruštšovin valtaannousussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet 1946–1953 hän oli ministerineuvoston varapuhemies. Vuosina 1945–1947 hän valvoi kommunistihallinnon perustamista Unkariin. Väitetysti vuonna 1948 Stalin pidätytti hänet epäiltynä englantilaisten vakoojaksi, mikä tosin oli todellisuudessa epätodennäköistä. Vuonna 1952 Vorošilov nimitettiin presidiumin jäseneksi.

Stalinin kuolema toi tullessaan suuria muutoksia Neuvostoliiton johtajistossa ja maaliskuussa 1953 Vorošilov nimitettiin presidiumin puhemieheksi, joka oli pääasiassa nimellinen virka. Nikita Hruštšov oli NKP:n pääsihteeri ja Georgi Malenkov pääministeri. Vorošilov, Hruštšov ja Malenkov järjestivät Lavrenti Berijan pidätyksen ja teloituksen 1953. Hruštšovin arvosteltua Stalinia 1956, Vorošilov liittyi stalinistiseen faktioon Lazar Kaganovitšin, Vjatšeslav Molotovin ja Georgi Malenkovin kanssa poistaakseen hänet vallasta. Tarkoitus oli korvata asevoimiakin vastaan kääntynyt Hruštšov Nikolai Bulganinilla vuonna 1957, mutta hän vaihtoi pian puolta ja tuki Hruštšovia.

Kliment Vorošilov teki virallisen vierailun Suomeen elokuussa 1956.

Brežnevin ajan alussa uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. toukokuuta 1960 korkein neuvosto hyväksyi Vorošilovin ”pyynnön jäädä eläkkeelle”. Korkein neuvosto valitsi samaan aikaan Leonid Brežnevin neuvoston puheenjohtajaksi. Keskuskomitea myös vapautti hänet velvollisuuksistaan presidiumissa 16. heinäkuuta. XXII puoluekokouksessa lokakuussa 1961 hänet vapautettiin myös keskuskomitean vaalista.

Hruštšovin menetettyä valtansa Brežnev nosti Vorošilovin jälleen keulakuvan rooliin. Hänet valittiin uudelleen keskuskomiteaan 1966 ja hän sai toisen Neuvostoliiton sankarin arvonimen 1968. Vorošilov kuoli Moskovassa vuonna 1969. Hänet on haudattu Kremlin muurin edustalle.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vorošilovin mukaan nimettiin KV-sarjan panssarivaunut toisessa maailmansodassa ja kaksi kaupunkia: Vorošilovgrad Ukrainassa (nykyisin Luhansk) ja Vorošilov Kaukoidässä (nykyisin Ussurijsk).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 12 (M-Ö), s. 9535. Helsinki: Otava, 1983.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kliment Vorošilov.