Suuttumus
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Suuttumus eli kiukku tai vihaisuus on tunnetila, joka ilmenee useimminen reaktiona tilanteessa, jossa ihminen kokee tulleensa loukatuksi tai kohdelluksi kaltoin. Sheila Videbeck on kuvannut suuttumuksen olevan tavanomainen ja normaali tunne, johon liittyy kuitenkin selkeästi epämukava ja sentimentaalinen reaktio. Suuttumus voi ilmetä monissa eri muodoissa, ja ihmiset kokevat suuttumuksen eri tavoin.
Suuttumus tunteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihminen tuntee suuttumusta aistiessaan tulleensa loukatuksi tai kohdelluksi kaltoin. Tällöin suuttuneella ihmisellä on varmuus tapahtuman tarkoitetusta luonnosta ja sen tarkoituksellisista vaikutuksista. Suuttuminen toimii myös reaktiona, eli samanaikaisesti ihminen kokee vielä kykenevänsä vaikuttamaan käsillä olevaan tilanteeseen ja selviämään siitä.
Yleensä suuttunut ihminen perustelee suuttumuksensa syntyneen jostain, mitä hänelle tapahtui, ja yleensä suuttumukseen johtaneet ilmiöt tai tilanteet ilmenevät välittömästi ennen reaktiota. Tällaiset selitykset varmentavat käsitystä, jonka mukaan suuttumuksella on erillinen ulkoinen syypää ja aiheuttaja.
Psykologinen ja sosiologinen suhtautuminen suuttumukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Psykologit jakavat suuttumuksen kolmeen osaan:
- Äkillinen suuttumus on suuttumusta, joka on monille nisäkkäille ominaista. Äkillinen suuttumus voi ilmetä sellaisessa tilanteessa, jossa henkilö on ansassa tai häntä piinataan. Äkillinen suuttumus on episodimaista suuttumusta.
- Vakituinen ja tarkoituksellinen suuttumus on suuttumusta, joka on reaktio esimerkiksi havaittuun vakituiseen pahantekoon tai toisten epäreiluun kohteluun. Vakituinen ja tarkoituksellinen suuttumus on myös episodimaista suuttumusta.
- Luonteenlaatuinen suuttumus on suuttumusta, joka liittyy oleellisemmin henkilön omiin ominaisuuksillisiin taipumuksiin kuin hänen vaistoihinsa tai havaintoihinsa. Luonteenlaatuista suuttumusta voi olla esimerkiksi taipumus ärsyyntyä.
Reaktiona suuttumus voi herättää psykologisia resursseja ja motivoida vääränlaisen käytöksen tai kohtelun korjaamiseen. Se voi kuitenkin olla myös tuhoisa tunnepuolen reaktio, mikäli sille ei löydy asianmukaista ulospääsyreittiä. Vahvassa muodossa suuttumus heikentää yksilön kykyä käsitellä tietoa ja kontrolloida kognitiivisesti omaa käytöstään. Suuttunut henkilö saattaa menettää objektiivisuutensa, empatiansa, harkitsevaituutensa tai ajattelevaisuutensa ja aiheuttaa muille täten vahinkoa tai mielipahaa.lähde?
Aggressiivinen ja passiivinen suuttumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuttumus voidaan jakaa kahtia passiiviseen ja aggressiiviseen suuttumiseen. Sekä passiiviseen että aggressiiviseen suuttumukseen liittyy joitain tunnusomaisia piirteitä.
Passiivinen suuttumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Passiivinen suuttumus saattaa ilmetä seuraavasti:
- apaattisuus
- Välttelevyys
- Defaitismi
- Pakkomielteinen käytös
- Psykologinen manipulointi
- Salaileva käytös
- Itsesyytökset
Aggressiivinen suuttumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aggressiivinen suuttumus saattaa ilmetä seuraavasti:
- Kiusaaminen
- Tuhoisuus
- Mahtailevuus
- Loukkaavuus
- Maaninen käytös
- Itsekkyys
- Uhkaukset
- Epäoikeudenmukainen syyttäminen
- Arvaamattomuus
- Kostonhimoisuus
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahvenainen, Minna & Hassinen, Sari: Jokapäiväisen suuttumuksen ilmenemisen luonne. Pro gradu -työ : Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. Jyväskylä: , 1992. (suomeksi)
- Videbeck, Sheila L.: Psychiatric Mental Health Nursing. 3rd edition. Philadelphia: Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 0-7817-6033-X. (englanniksi)
