Kitaraefekti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ibanezin "Tube screamer"

Kitaraefektit (tehostimet) vaikuttavat elektronisen soittimen lähettämään signaaliin niin, että sähkökitaran äänenväriä, sävelkorkeutta ja sointia tai äänen kiertoa voidaan tehostaa tai muunnella. Tarvittava laite voi olla erillinen pedaali ("stomp box"), kaiutin, kaiutinohjelmisto ja esivahvistin tai ääniprosessori. Kitaraefekteillä ja signaalien muokkaamisella on suuri rooli monen eri tyylilajin äänensävyssä, esimerkiksi rock-, pop- ja metallimusiikissa ja bluesissa. Kitaraefektejä käytetään myös näiden tyylilajien muiden soittimien, kuten koskettimien ja syntetisaattorien, muassa. Bassoa soittavat käyttävät erikseen bassolle tarkoitettuja efektejä, jotka on suunniteltu toimimaan soittimelle ominaisilla matalataajuuksilla.

Tunnetuimpia kitaraefektien valmistajia ovat muun muassa BOSS, DigiTech, Electro-Harmonix, Line 6 ja Dunlop

Särö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Särö (kitara)

Säröefektiä käytetään alkuperäisen puhtaan signaalin muokkaamiseen rikkomalla signaalin aaltomuoto. Tällä lisätään signaalin taajuuskomponetteja. Säröä tuottavaa efektipedaalia kutsutaan usein äänensärkijäksi.

Säröefekti sai alkunsa 1950-luvulla, kun huomattiin että kitaravahvistinta soitettaessa tarpeeksi kovaa laite ei pystynyt tuottamaan ääntä puhtaasti, vaan ääni säröytyi. Säröytymistä saatiin lisättyä käyttämällä lisäksi rikkinäistä tai puhkottua kaiutinelementtiä. Särö tuli pian kitaristien keskuudessa niin suosituksi, että alettiin käyttää niin sanottua overdrivea, jolla jo vahvistimelle menevää signaalia yliohjattiin. Myöhemmin on kehitellyillä säröefekteillä saatu synnytettyä haluttu säröytynyt ääni pienemmilläkin voimakkuuksilla.

Fuzz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuzzefekti on käytössä varsinkin alternative- ja grunge-musiikissa. Säröön verrattaessa tätä efektiä voidaan sanoa surisevaksi[1] Ensimmäisiä kappaleita, joissa on käytetty fuzzefektiä ovat muiden muassa Rolling Stonesin "(I Can’t Get No) Satisfaction" ja Count Fiven "Psychotic Reaction".

Wah-wah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Wah-wah

Tremololaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tremolo on äänen voimakkuuden säätelemiseen perustuva efekti, jolla ääni saadaan värähtelemään taajemmin. Se voi olla pedaali tai vahvistimen sisään rakennettu. Tremololaitteella säädetään äänenvoimakkuuden muutosten määrää ja tapahtuvaa voimakkuuden määrän muutosta[2].

Flanger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Flanger

Kohinasalpa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohinasalpa (noise gate) sulkee signaalilinjan, kun sillä ei kulje mitään signaalia. Väliin tunkeva taustakohina saadaan näin eliminoitua. Taustakohina saattaa johtua jostain signaalin kulkuväylällä olevasta laitteesta. Merkittävä rooli on signaalin voimakkuudella ja värähtelevän äänen havainnoinnilla[3]. Näin määritetään katkaisutaso, jonka alittavaa signaalia ei kuulla[4].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.inner-magazines.com/news/49/57/Imitating-Tube-Distortion-With-Stompboxes/. Luettu 26.5.2012.
  2. Ralph Denyer: Suuri kitarakirja, s. 207. Tremololaitteet. WSOY, 1984. ISBN 951-0-12491-5.
  3. Ralph Denyer: Suuri kitarakirja, s. 207. Kohinasalpa. WSOY, 1984. ISBN 951-0-12491-5.
  4. http://www.aanipaa.tamk.fi/muokka_1.htm