Kitšmengski Gorodokin piiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kitšmengski Gorodokin piiri Vologdan alueen kartalla.
Kartta piirin kuntarajoista.

Kitšmengski Gorodokin piiri (ven. Ки́чменгско-Городе́цкий райо́н, Kitšmengsko-Gorodetski raion) on kunnallinen itsehallintoalue Vologdan alueella Venäjällä. Vuonna 1924 perustetun piirin pinta-ala on 7 025 neliökilometriä.[1] Asukkaita on 20 100 henkeä (vuonna 2010).[2]

Kitšmengski Gorodokin piiri sijaitsee Vologdan alueen itäosassa. Se rajoittuu pohjoisessa Veliki Ustjugin piiriin, idässä Kirovin ja kaakossa Kostroman alueisiin sekä etelässä Nikolskin, lounaassa Babuškinin ja lännessä Njuksenitsan piireihin. Pinta-alasta 80 % on metsää. Suurin joki on Jug. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi ja turve.[3]

Piiriin kuuluu 13 maalaiskuntaa: Gorodok (keskuspaikka Kitšmengski Gorodok), Jenangsk (Nižni Jenangsk), Jugski, Kitšmenga (Kitšmengski Gorodok), Kurilovo, Ploskaja (Koskovo), Pogosskoje (Kobylsk), Sarajevo, Šestakovo (Kiltšenga), Šonga, Trofimovskoje (Svetitsa), Verhnjaja Jentala ja Zaharovo (Kitšmenga). Hallinnollinen keskus on Kitšmengski Gorodokin kylä, josta on maanteitse 477 kilometriä alueen pääkaupunkiin Vologdaan.[1] Kaupunkiväestöä ei ole.[2]

Seudun kautta kulkee Nikolskin ja Veliki Ustjugin välinen maantie. Vologdan ja Kitšmengski Gorodokin välillä on lentoyhteys. Tärkein elinkeino on maatalous, joka on erikoistunut maidon ja lihan tuotantoon sekä viljan ja pellavan viljelyyn. Elintarviketeollisuutta edustavat lihanjalostamo ja muutama leipomo. Lisäksi harjoitetaan puunhankintaa.[3]

Piirissä on 18 lastentarhaa, 9 perus- ja 9 keskikoulua,[4] taidekoulu, urheilukoulu ja ammattikoulu. Kultuurilaitoksia ovat kulttuuri- ja kerhotalot, kansanperinnekeskus, kirjastolaitos, elokuvakeskus ja kotiseutumuseo. Terveyspalveluihin kuuluu piirisairaala ja kolme aluesairaalaa, neljä lääkärin vastaanottoa ja 29 ensiapuasemaa. Sosiaalipalveluja tarjoavat sosiaalipalvelukeskus, vanhainkoti ja lastenkoti.[3]

Historiallisia nähtävyyksiä ovat Kitšmengski Gorodokin linnoituksen jäänteet, Aleksanteri Nevalaisen ja Jumalansynnyttäjän kirkot, Jelovinon kylän puukirkko, Kobylskin ja Koskovon kirkot sekä kauppias Spirinin talo Voroninossa.[3]

Paikallislehtenä ilmestyy Zarja Severa (”Pohjoisen aamunkoitto”).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]