Kisu Jernström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kisu Jernström vuonna 2007.

Kristian Olof ”Kisu” Jernström (s. 20. kesäkuuta 1951 Helsinki) on suomalainen iskelmälaulaja, lauluntekijä, rumpali ja yrittäjä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jernströmin ura alkoi 1960-luvulla helsinkiläisen The Beatnics -yhtyeen rumpalina. Syksyllä 1965 hän siirtyi Topmost-yhtyeen ja sitten Kirkan yhtyeen rumpaliksi. Ensimmäinen soolosingle Väliäkös sillä sitten on / Naisen asein ilmestyi vuonna 1970. Levytys toi julkisuutta sen verran, että saman vuoden kesänä Jernström vieraili Dannyn kesäkiertueella. Menestynein levytys ”Uneen aika vaipuu” ilmestyi vuonna 1973, ja samana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto ”Kun paljon antaa” myi kultalevyyn vaadittavan määrän. Myös levyn nimikappale myi hyvin singlenä. Vuonna 1974 Jernström osallistui Syksyn sävel -kilpailuun kappaleella ”Juustossa löytyy”. Kappale sijoittui kolmanneksi ja siitä tuli suuri hitti. ”Juustossa löytyy” -kappaletta on kuultu Arlan juustomainoksessa, ja vuonna 2001 se soi Suomen jääkiekkomaajoukkueen kisatunnusmelodiana. Menestyslevytyksiä 1970-luvulla olivat myös ”Hasta mañana”, ”Tunteet”, ”Lähdit taakse pilvien” ja ”Onnestain on puolet sinun”.

Vuonna 1981 Jernström julkaisi popahtavampaa materiaalia LP-levyllä Don’t Stop the Music, joka oli suunnattu myös Suomen ulkopuolisille markkinoille, mutta ilman mainittavampaa menestystä. Vuonna 1984 ilmestyi albumi nimeltään Musta kissa, mutta sen jälkeen laulaminen jäi taka-alalle ja Jernström alkoi keskittyä säveltämiseen ja muiden artistien tuottamiseen. Hän teki usean vuoden ajan yhteistyötä muun muassa Kassu Halosen kanssa. Yhteistyön tunnetuin tulos on Kirkan esittämä Syksyn sävel -voittaja ”Surun pyyhit silmistäni”.

Jernström esiintyy edelleen pienimuotoisesti. Hän osallistui jälleen Syksyn Säveleen vuosina 1997–1999. Hän asuu Inkoossa ja on vuodesta 2006 lähtien pitänyt vaimonsa Tiina Jernströmin kanssa Degerby Deli -nimistä kyläkauppaa, joka vuonna 2007 valittiin vuoden yritykseksi Inkoossa.[1] Vuonna 2008 Jernström valittiin Inkoon kunnanvaltuustoon sitoutumattomana ehdokkaana ja vuonna 2010 hänet valittiin kunnanhallituksen puheenjohtajaksi.[2] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän pyrki eduskuntaan Uudeltamaalta kokoomuksen ehdokkaana ja sai 1 063 ääntä.[3]

Vuonna 2019 julkaistiin Elina Saksalan kirjoittama Kisun muistelmateos Onnestain on puolet sun.[4]

Jernströmillä diagnosoitiin elokuussa 2020 alanielun syöpä, johon hän sai sädehoitoa[5] ja parantui siitä, kunnes jälleen sairastui vuoden 2023 alussa uuteen syöpään, nyt sarkoomaan, harvinaiseen tukikudossyöpään.[6] Hänet leikattiin kesäkuussa 2023 ja tämä sarkoomaleikkaus oli ensimmäinen laatuaan Suomessa.[7]

Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018.[8]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Latva, Tony – Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-027-817-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilpala-Klemm, Merja: Kyläkauppias takoo Topmostin rumpuja. TS-Extra, 6.9.2008, s. 15. Turun Sanomat.
    Kisun kyläkauppa nappasi Saara Aallon possujuhliensa tähdeksi Maaseudun Tulevaisuus. 11.6.2017. Viitattu 13.7.2018.
  2. Yhteistyön syventäminen Kisun tavoitteena Inkoossa. Kirkkonummen Sanomat, 4.7.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.8.2010. [vanhentunut linkki]
  3. Uudenmaan vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 24.4.2011.
  4. Grüne-Luoma, Yrsa: Kisu Jernström: ”Låten är allt.” Hufvudstadsbladet, 8.2.2019, s. 30–31. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Kisu Jernströmin syöpä löytyi sattumalta – lääkäri huomasi pienen pilkun Iltalehti. Viitattu 3.9.2021.
  6. Pasi Kostiainen: Laulaja Kisu Jernström sairastui aggressiiviseen syöpään – lääkäreiltä pysäyttävä lausunto Ilta-Sanomat. 8.2.2023. Viitattu 8.2.2023.
  7. Laulaja Kisu Jernström tänään historialliseen leikkaukseen – Lääkärit eivät uskaltaneet luvata mitään www.iltalehti.fi. Viitattu 1.6.2023.
  8. Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]