Kirkkoranta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirkkoranta
Правдино

Kirkkoranta
Правдино

Koordinaatit: 60°33′00″N, 29°34′00″EKoordinaatit: 60°33′00″N, 29°34′00″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Kunta Kyyrölä
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kylä
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 188836

Kirkkoranta tai Muolaa (v:sta 1948 ven. Правдино, Pravdino)[1] on kylä Kirkkojärven länsirannalla Kyyrölän kunnassa Leningradin alueella Venäjällä. Kirkkoranta kuuluu Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin ja se oli Suomelle kuuluessaan Muolaan kunnan kirkonkylä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muolaan kirkko ennen talvisotaa.

Kirkkoranta sijaitsi Muolaan itäosassa.[2] Sen naapurikyliä olivat pohjoisessa ja lännessä Turulila, idässä Kirkkojärven toisella puolella Peikola ja Telkkälä sekä etelässä Hattula ja Pällilä.[3] Kylästä johti maantiet Pällilän kautta Kyyrölään kantatie 63, Lehtokylään sekä Kuusaan kautta kantatie 62 ja Äyräpään kirkonkylään Pölläkkälään.[4] Vuonna 1936 Kirkkorannan pinta-ala oli kolme neliökilometriä, josta oli peltoa 62 hehtaaria, niittyä 15 hehtaaria ja metsää 218 hehtaaria.[5]

Kirkkoranta oli epätavallinen kirkonkylä, sillä se oli asukasluvultaan pieni ja sen palveluvarustus oli suppea.[6] Siellä ei ollut esimerkiksi koulua, puhelinkeskusta, apteekkia ja kauppojakin oli vain yksi.[6][7] Muolaan kunnan liikekeskuksia olivat Kyyrölä[7] ja Perkjärven asemakylä.[8] Kyyrölässä oli muun muassa kunnanlääkäri ja apteekki.[7] Kirkonkylä kuului Koiralan koulupiiriin, jonka koulu sijaitsi noin puolitoista kilometriä kirkolta pohjoiseen.[9]

Kirkonkylän itäosassa korkealla Kirkkojärven rantakumpareella sijaitsi Ernst Lohrmannin suunnittelema, vuonna 1852 valmistunut ja harmaasta kivestä ja tiilistä rakennettu Muolaan luterilainen kirkko, jossa oli 2 200 istumapaikkaa.[10] Kirkko raunioitui talvisodassa.[10] Kirkkotarhassa sijaitsivat Pyhän ristin kivet, sisällissodan valkoisten sankarihauta[6] ja jatkosodan aikana sinne perustettiin myös sankarihauta talvi- ja jatkosodan uhreille.[10] Mäenrinteen alapuolella Kirkkojärven rannassa sijaitsi venevalkama, jonne Kirkkojärven itäpuolisten kylien asukkaat saapuivat veneillään.[6]

Kirkkoa vastapäätä sijaitsivat kunnantalo ja säästöpankki.[6] Lähistöllä olivat myös Kannaksen Osuusliikkeen myymälä, postitalo ja poliisi.[6] Kirkolta puoli kilometriä pohjoiseen sijaitsi kirkkoherran pappila ja kirkolta kilometrin etelään kappalaisen pappila.[6] Pääosa kirkonkylän maatiloista oli entisiä pappiloiden torppia.[6] Kylän pellot keskittyivät kylän itäosaan Kirkkojärven rantaan ja maantien varsille.[3]

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muolaan kirkon rauniot talvisodan jälkeen.

Kirkkorannan väestö evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.[11] Talvisodan pääpuolustuslinja, Mannerheimlinja kulki kirkonkylän kautta, jonka vuoksi kirkonkylän rakennuskanta tuhoutui täysin. Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Keväällä 1944 valmistuivat uusi kunnantalo[12] ja seurakuntatalo.[13] Jälleenrakennus keskeytyi kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylän asukkaat evakuoitiin uudelleen. Kunnantoimisto ja -arkisto evakuoitiin 13. kesäkuuta 1944.[14] Rauhanteossa kylä jäi taas Neuvostoliiton puolelle. Kirkkorannan väestö asutettiin pääasiassa Somerolle.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • toim. Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino: Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karjalan kannas. Autoilijan tiekartta 2002 1:250 000. (historialliset suomalaiset paikannimet) Sankt-Peterburg: Diskus Media, 2002.
  2. Rapo Seppo: Muolaa v. 1939 Luovutettukarjala.fi. 3.9.2000. Viitattu 15.1.2010.
  3. a b Toim. Jaatinen Martti: Karjalan kartat, s. 70-71. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0972-0.
  4. Karjalankannas 1:200 000. Karttakeskus, 1938. Kartan verkkoversio (viitattu 15.1.2010)
  5. Luukka, Sarkanen & Repo 1952, s. 195
  6. a b c d e f g h Repo 1952, s. 486
  7. a b c Repo 1952, s. 469-470
  8. Repo 1952, s.476-477
  9. Mäkirinne Mikko: Kunnallinen elämä. Muolaa, s. 236. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  10. a b c Koponen Paavo: Karjalan kirkkokummut, s. 109-110. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7.
  11. Luukka & Sarkanen 1952, s. 400
  12. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 431. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  13. Rapeli Toivo: Kirkko ja hengellinen elämä. Muolaa, s. 284. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  14. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 439. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  15. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 443. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.