Kirjokenttämittari
| Kirjokenttämittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Kenttämittarit Larentiinae |
| Suku: | Kenttämittarit Xanthorhoe |
| Laji: | spadicearia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xanthorhoe spadicearia |
|
| Katso myös | |
Kirjokenttämittari (Xanthorhoe spadicearia) on mittariperhosiin lukeutuva, erittäin yleinen yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskeansävyinen perhoslaji, jonka värisävy ja kuvioinnin yksityiskohdat vaihtelevat yksilöittäin varsin paljon. Etusiipien tyvi- ja kärkiosa ovat kellanruskeat ja keskiosa punaruskea. Sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat kaksinkertaiset ja väriltään valkoiset. Diskaalitäplä on musta, mutta tummilla yksilöillä saattaa erottua etusiivessä heikosti. Etusiiven kärkiosan valkoinen aaltoviiru erottuu selvästi. Sen yhteydessä on myös kaksi tummaa täplää. Takasiivet ovat vaaleat, ulospäin tummenevat ja niissä on useita vaaleita aaltoilevia poikkiviiruja. Molempien siipiparien ulkoreunassa on ohut, siipisuonten kohdalla katkeileva musta viiru. Siipiväli 20–22 mm.[1][2][3]
Lajia voi olla vaikeaa erottaa muista kenttämittareista, mutta erityisesti ruostekenttämittarista (Xanthorhoe ferrugata).
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjokenttämittari on koko Suomessa tavattava ja etelässä erittäin yleinen laji, joka kuitenkin harvinaistuu jonkin verran pohjoista kohti. Muualla sitä tavataan Etelä-Siperiasta Venäjän ja Pohjois-Euroopan poikki Britteinsaarille ulottuvalla alueella[4] Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena toukokuun lopulta heinäkuun alkuun.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji viihtyy valoisissa metsissä, niittyjen laitamilla ja puutarhoissa. Perhoset lentävät hämärissä, mutta tulevat harvoin valolle tai syötille, minkä vuoksi sitä tapaa harvemmin kuin lajin yleisyys antaisi odottaa. Ne voivat kuitenkin häirittyinä lähteä lentoon myös päivällä. Talvehtiva vaihe on joko toukka[4] tai kotelo[3].
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää monilla matalakasvuisilla kasveilla, kuten ratamoilla (Plantago)[4], mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (Vaccinium uliginosum)[6].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1724
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xanthorhoe_spadicearia.html
- ↑ a b Mikkola K, Jalas I, Peltonen O. 1985. Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint. ISBN 951-99620-7-7
- ↑ a b c Peder Skou: The geometroid moths of North Europe (Lepidoptera, Drepanidae and Geometridae). Brill 1986 ISBN 978-9004078598 s. 71–72
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Geometridae/Xanthorhoe/spadicearia/Xanthorhoe%20spadicearia.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.nic.funet.fi/pub/sci/bio/life/insecta/lepidoptera/ditrysia/geometroidea/geometridae/larentiinae/xanthorhoe/index.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)