Kirjasto 2.0

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kirjasto 2.0 on käsite, jolla tarkoitetaan uudenlaista verkkopalveluajattelua, joka painottaa etenkin tiedon löytämisen ja paikallistamisen vaivattomuutta, verkkosisällön yksilö- ja ryhmäkohtaista räätälöitävyyttä sekä käyttäjien osallistumista palvelun tuottamiseen.[1] Kirjasto 2.0:ssa painottuu käyttäjäkeskeinen näkökulma ja käyttäjien osallisuus yhteisöjen ja sisältöjen luomisessa. Kirjasto 2.0 liittyy läheisesti uutta digitaalista maailmaa kuvaavaan käsitteeseen Web 2.0, joka kokoaa yhteen verkon vuorovaikutteisia ja sosiaalisia toimintoja sekä kuvaa käyttäjien mahdollisuutta osallistua olemassaolevan sisällön muokkaamiseen ja uuden sisällön tuottamiseen.[2]

Kirjasto 2.0 -ilmiöllä on useita kannattajia, jotka ovat yrittäneet luoda sille toimivia määritelmiä.[3]

Kirjasto 2.0 -ilmiön määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasto 2.0:aa voidaan pitää Web 2.0:n sisarilmiönä, tosin käsitteenä se on vielä esikuvaansa selkiytymättömämpi. Molemmissa on kyse sosiaalisuudesta ja verkkopohjaisista työkaluista, joiden avulla käyttäjät ovat yhteydessä toisiinsa. Käytännössä Kirjasto 2.0 viittaa kasvavaan määrään interaktiivisia ja sosiaalisia verkkotyökaluja, joilla voidaan luoda ja jakaa dynaamista sisältöä kirjastoissa. Kirjasto 2.0:ssa kirjastojen ja kirjastojärjestelmien ytimenä pidetään keskustelua.[4]

Caseyn ja Savastinukin mukaan Kirjasto 2.0 -ilmiön ytimessä ovat osallistuva palvelu ja muutos; teknologia on työkalu, joka auttaa muutoksen toteuttamisessa. Kirjoittajat puhuvat laajan sekä fyysisiä että virtuaalisia kirjastopalveluja sisältävän määritelmän puolesta ja korostavat, että minkä tahansa Kirjasto 2.0 -määritelmän tulisi sisältää kolme elementtiä: Kirjasto 2.0 jatkuvan muutoksen mallina, vaikutusmahdollisuuksien antaminen käyttäjille sekä käyttäjäkeskeisten palveluiden parantaminen ja sitä kautta uusien käyttäjien tavoittaminen.[5] Holmberg ym. mukaan[6] Kirjasto 2.0 voidaan käsittää siten, että se on muutos käyttäjien ja kirjaston vuorovaikutuksessa uudessa osallistumisen kulttuurissa, jonka taustalla vaikuttavat uudet sosiaaliset verkkoteknologiat.

Edellä esitetyt määritelmät keskittyvät Kirjasto 2.0 -ilmiön eri osa-alueisiin. Määritelmissä lähtökohdaksi on valittu pääosin joko Web 2.0 -teknologiat tai kirjastojen palveluiden ja käyttäjien osallistumisen painottaminen. Riippumatta siitä mitä näkökulmia painotetaan, on käyttäjäystävällisellä teknologialla ja sosiaalisella verkolla suuri merkitys Kirjasto 2.0 -ilmiöön liittyvän muutosajattelun ja uudenlaisena koetun vuorovaikutuksen taustalla.[7]

Pääperiaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valjastaa kirjaston käyttäjät sekä palveluiden suunnitteluun että toteutukseen
  • Mahdollistaa käyttäjille kirjaston tarjoamien palveluiden kehittäminen ja muokkaaminen
  • Kerätä ja yhdistää ideoita ja tuotteita kirjastoalan ytimestä ja reuna-alueilta
  • Tutkia ja parantaa palveluita yhteistyössä käyttäjien ja kirjaston kesken
  • Korvata palveluita uusilla ja toimivammilla

Vuorovaikutteisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuttuneella vuorovaikutteisuudella on keskeinen rooli Kirjasto 2.0 keskustelussa ja käsitteen määrittelyssä. Vuorovaikutuksen muutoksen lähtökohtana nähdään digitalisoituminen ja sen vaikutus yksittäisiin mediamuotoihin. Tekniikan kehitys on luonut mahdollisuuksia uudenlaiseen vuorovaikutukseen ja samalla vuorovaikutuksen merkitys ja käytänteet ovat muuttuneet radikaalisti. Yksilöt odottavat saavansa yhä enemmän mahdollisuuksia osallistua, luoda, tuottaa ja yksinkertaisesti olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa eri yhteyksissä ja ympäristöissä. Kirjasto 2.0 voidaan nähdä ennen kaikkea muutoksena vuorovaikutuksessa: vuorovaikutus voi tapahtua kirjastojen ja niiden asiakkaiden välillä, mutta myös kirjastojen sisällä tai asiakkaiden välillä. Viime vuosina verkon merkitys on kasvanut merkittävästi kirjastokontekstissa ja verkosta on tullut tärkeä vuorovaikutusympäristö kirjastojen ja asiakkaiden välillä.[8]

Kirjastopalvelu 2.0[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjastopalvelu 2.0 perustuu käyttäjien osallistumiseen ja muutokseen pysyvänä tilana. Tavoitteena on saada aikaan toimiva sekoitus perinteistä palvelua ja Kirjasto 2.0 -palvelua, mikä saavutetaan jatkuvalla palvelun arvioimisella ja kehittämisellä yhdessä asiakkaiden kanssa. Merkittävä rooli Kirjastopalvelussa 2.0 ovat verkkopalvelut, jotka perustuvat Web 2.0 -palveluiden hyödyntämiseen. Kirjasto 2.0 -periaatteille perustuvien verkkopalvelujen tulee olla käyttäjäkeskeisiä ja käyttäjillä tulee olla mahdollisuus osallistua ja helposti muokata palveluista haluamansa kaltaisia.[9]

Kirjasto 2.0 hyödyntää Web 2.0 -palveluita, joissa olennaista on osallistumisen arkkitehtuuri. Web 2.0 -filosofiaa noudattavissa palveluissa, kuten erilaisissa keskustelu-, arvostelu-, suosittelu- ja äänestyssovelluksissa, käyttäjät kykenevät yhdessä rakentamaan kollektiivista ajattelua eli niin sanottua parviälyä.[1]

Web 2.0 -sovellusten avulla kirjastot saavat näkyvyyttä verkossa. Ne toimivat myös kirjastojen markkinoinnin välineinä. [10] Tuomisen mukaan ”kirjastojen on parannettava tarjoamiensa aineistojen löydettävyyttä verkottuneessa informaatioympäristössä, jossa tuhannet ja taas tuhannet palvelut kilpailevat käyttäjien huomiosta”.[1]

Näyttöluettelot 2.0[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisissä kirjastojen näyttöluetteloissa ainoastaan tietoasiantuntijat tuottavat metadataa kirjoista ja muista julkaisuista. Web 2.0 -teknologiat voivat edistää kirjastojen näyttöluetteloiden kehittämistä. Kirjasto 2.0:n näyttöluetteloiden tavoitteena on tarjota mahdollisimman paljon tietoa teosten sisällöistä. Luetteloinnin tarkoituksena on tuoda sisällöt entistä paremmin esille. Kirjasto 2.0:n näyttöluetteloon myös käyttäjillä on mahdollisuus tuottaa arvioita tai kommentteja kirjaston aineistosta rikastuttaen näin metadataa. Laatuarvioinnin lisäksi käyttäjien kommentit voivat tuottaa teoksen kollektiivisen luotettavuustarkistuksen, sillä ne saattavat sisältää myötä- tai vastaevidenssiä, asiavirheiden korjauksia ja muita huomautuksia.[1]

Käyttäjä voi kirjastojärjestelmästä tilata uutuusluettoita RSS-syötteinä.[1] Tällainen mahdollisuus on käytössä ainakin pääkaupunkiseudun HelMet-järjestelmässä.

Blogit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjastot ovat ottaneet käyttöönsä blogit, joissa ne jakavat tietoa palveluistaan ja muutoksista toiminnassaan sekä muita kirjastoon liittyviä uutisia. [11] Esimerkiksi Tampereen yliopiston kirjastolla on käytössä blogi Kirjasto 8.5.

Kirja-arvostelut, kirjapäiväkirjat ja lainaustiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sivupiiri
  • Okariino
  • Kirjastot.fi

Folksonomiat ja avainpilvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Folksonomia (engl. folksonomy) on käyttäjien luoma taksonomia eli luokittelujärjestelmä erityisesti verkkoyhteisöissä tapahtuvaa dokumenttien kuvailua varten. Kuvailu tapahtuu avoimella asiasanoituksella vapaasti määriteltyjen avainsanojen tai tagien avulla. [12] Folksonomiat on nähty mahdollisuutena laajentaa yleisten kirjastojen palveluita, mutta samalla on korostettu myös vastaavien rakenteellisten ratkaisujen tärkeyttä. Esimerkiksi Spiteri (2007) on korostanut, että käyttäjien mahdollisuus kuvailla tai luetteloida teoksia kirjastojen omiin aineistoluetteloihin vaatii aina myös jonkinasteista rakennetta ja kontrollia. [13]

Yhteisölliset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Facebook
  • Flickr
  • del.icio.us

Virtuaalimaailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Secondlife

LibraryThing[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kirjastojen resursseja hyödyntävät Web 2.0 -kirjastosovellukset eivät ole kirjastojen omia tai niiden kontrolloimia. Yleisen kirjastolaitoksen ulkopuoliset toimijat voivat tyydyttää monia sellaisia käyttäjien tarpeita, joihin kirjaston verkkopalvelujen on tarkoitus vastata.

Yhteisöllisesti rakennetussa LibraryThing-palvelussa käyttäjien on mahdollista luetteloida, avainsanoittaa ja arvioida kirjoja. Palveluun on mahdollista imuroida standardimuotoista metadataa useista lähteistä, kuten Kongressin kirjaston tietokannasta, pääkaupunkiseudun HelMet-järjestelmästä ja Amazonista.[1] LibraryThingin tiedot perustuvat siis kirjastojen näyttöluetteloista kopioituihin MARC-tietueisiin. Kirjastot voivat kierrättää näitä yhteisöllisesti rikastettuja tietueita takaisin omiin verkkopalveluihinsa. Käyttäjät voivat lisäksi tuottaa LibraryThing-palveluun niin sanottua yhteistä tietoa kirjoista ja kirjailijoista.

Kirjastonkäyttäjä 2.0[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasto 2.0 painottaa etenkin tiedon löytämisen ja paikallistamisen vaivattomuutta, verkkosisällön yksilö- ja ryhmäkohtaista räätälöitävyyttä sekä käyttäjien osallistumista palvelun tuottamiseen. Kirjasto 2.0:ssa kirjastojärjestelmien ytimenä pidetään keskustelua: on tuloksekkaampaa, kun tietoasiantuntijat ja kirjastojärjestelmien käyttäjät ovat dialogisessa suhteessa toisiinsa. Se ei kuitenkaan tarkoita luopumista ammattilaisen oikeudesta laatia mahdollisimman laadukasta metadataa, mutta se nostaa esiin käyttäjien mahdollisuuden saada äänensä kuuluville kirjastojärjestelmissä. [14] Käyttäjien osallistuminen voi olla keskustelua tai oman aineiston tuottamista, mutta myös luetun, katsellun tai kuunnellun pisteyttämistä ja kommentointia.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Casey, M. E. & Savastinuk, L. C.: Library 2.0. A guide to participatory library service. Medford: Information today, 2007.
  • Gosling, M., Harper, G. & McLean, M.: Public library 2.0: some Australian experiences. The Electronic Library, 2009, 27. vsk, nro 5, s. 846-855.
  • Holmberg, Kim et al.: Kirjasto 2.0. Muuttuva osaamisen kulttuuri. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2009. ISBN 978-951-692-747-6.
  • Holmberg, Kim, Huvila, Isto, Kronqvist-Berg, Maria & Widén-Wulff, Gunilla: What is Library 2.0?. Journal of Documentation, 2009, 65. vsk, nro 4, s. 668-681.
  • Spiteri, Louise F.: Structure and form of folksonomy tags: the road to the public library catalogue. Webology, 2007, 4. vsk, nro 2.
  • Tuominen, Kimmo: Kirjasto 2.0 ja tulevaisuuden näyttöluettelot. Tietolinja, 2006. Linkki Viitattu 1.8.2011.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Tuominen, Kimmo: Kirjasto 2.0 ja tulevaisuuden näyttöluettelot 29.11.2006. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.10.2010. (suomeksi)
  2. Holmberg et al., s. 13.
  3. Holmberg et al., s. 17.
  4. Holmberg et al., s. 15.
  5. Casey & Savastinuk, s. 22.
  6. Holmberg et al., s. 25.
  7. Holmberg et al., s. 19, 27.
  8. Holmberg et al., s. 158-159, 167-169.
  9. Holmberg et al., s. 91-92.
  10. Gosling, M., Harper, G. & McLean, M., s. 854
  11. Gosling, M., Harper, G. & McLean, M., s. 854
  12. Thomas Vander Wal: Folksonomy Definition and Wikipedia 2. lokakuuta 2005. Bethesda, Maryland, USA. Viitattu 11. marraskuuta 2010. (englanniksi)
  13. Spiteri, L. 2007
  14. Tuominen, K.
  15. KirjastoWiki: Kirjastojärjestelmät nyt! Viitattu 14.10.2010. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bradley, P.: How to Use Web 2.0 in Your Library. Lontoo: Facet Publishing, 2007.