Akillesjänne
Akillesjänne tai kantajänne, vanh. kinnerjänne, (lat. tendo Achillis, tendo calcaneus) on säären takaosassa sijaitseva jänne. Se on ihmisen vahvin[1] ja suurin jänne. Akillesjänne kiinnittyy kantaluuhun pohjelihaksen ja jalkapohjan lihasten kautta. Pohjelihas on pääasiallinen nilkan ojentaja, jonka voima on noin 14-kertainen muihin ojentajiin nähden, joten käytännössä koko jalkaterä ojentuu akillesjänteen kautta[2].
Akillesjänne saa verisuonituksensa pohjevaltimosta (lat. a. fibularis) ja takimmaisesta säärivaltimosta (lat. a. tibialis posterior. Akillesjänteen verenkierto huonontuu iän myötä jo 30-vuotiaasta alkaen.[3]
Akillesheijaste, joka kuuluu venytysheijasteisiin eli jänneheijasteisiin, saadaan esiin kopauttamalla tylpällä esineellä akillesjänteen aluetta. Tällöin lihaskäämit reagoivat hyvin lyhytkestoiseen venytykseen ja supistuvat.
Akillesjänteen tyypilliset urheiluvammat ovat sen:
- akuutti tai krooninen tulehdus eli peritendinitis
- osittainen tai täydellinen repeämä.[4]
Ensimmäisenä akillesjänteen alueen tulehduksen tai rasitustilan kuvasi vuonna 1905 A. Schanz vuorikiipeilijöillä.[4] Erikoisen alttiita akillesjänteen tulehdukselle ovat juoksijat.[5] Repeämiä taas kohtaavat eniten jo ikääntyneet urheilijat.[3]
Akilleenkantapääksi kutsutaan vertauskuvallisesti jonkun tai jonkin heikkoa kohtaa, viitaten Akhilleen tarinaan antiikin Kreikan mytologiassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Peltokallio, Pekka: Tyypilliset urheiluvammat. 1. painos. Luitpold-Werk, 1980.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akillesjänne Wikimedia Commonsissa
