Kinematografi
Kinematografi on varhainen elokuvien kuvaamiseen ja esittämiseen käytetty laite.[1] Tämän elokuvakamerana, projektorina ja kehityskoneena toimivan laitteen keksi ja nimesi Léon Bouly vuonna 1892. Lumièren veljesten tehtaan insinöörit ostivat siihen lisenssin. Lumièren veljekset tekivät laitteen tunnetuksi ja alkoivat valmistaa niitä. He paransivat alkuperäistä laitetta ottaen siinä käyttöön perferoinnin, filmin raidassa oleva rei'ityksen, jonka avulla filmi saadaan liikkumaan varmasti ja vakioaskelin. He patentoivat kinematografinsa 1895.
1800-luvun lopulla palaset elokuvakameran keksimiseen olivat olemassa. George Eastman oli tuonut markkinoille rullafilmikameran 1988, läpinäkyvää selluloidi-kalvoa oli saatavilla ja illuusio liikkeestä nopeasti vaihtuvia kuvia esitettäessä oli tunnettu. Kinematografi oli teknisesti onnistuneempi kuin saman aikainen Edisonin työryhmän valmistama kinetografi kuvaukseen ja kinetoskooppi filmien esittämiseen tarkoitettu tirkistyskaappi vuodelta 1889. Projektorin eri versioita kehittävät samanaikaisesti myös amerikkalainen Woodville Latham, Robert William Paul Englannissa ja saksalaiset veljekset Max ja Emil Skladanowsky.[2]
Kinematografi tuli tunnetuksi ympäri maailmaa Lumièren veljesten kiertäessä esittämässä filmejään. Kevyenä laitteena se oli siirrettävissä kuvauspaikoille helposti.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Nurmi, Timo, Rekiaro, Ilkka ja Rekiaro, Päivi; Suomea suomeksi, suomenkielen sanakirja, Gummerus 1992, ISBN 951-20-4289-4
- ↑ Uusi pikkujättiläinen, WSOY 1985, s.839-840, ISBN 951-0-12416-8
