Kimo Leopoldo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kimo Leopoldo
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1968
München, Saksa
Kansalaisuus Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi Kimo
Pituus 191 cm (6 ft 3 in)
Paino 107 kg (235 lb)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli Freestyle
Tilastot
Ottelut 18
Voitot 10
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 8
Tappiot 7
Aiheesta muualla
www.kimo-therapy.com

Kimo Leopoldo (s. 5. tammikuuta 1968) tai lyhyemmin pelkkä Kimo on saksalaissyntyinen vapaaottelija. Hänet nähtiin ensimmäisen kerran Ultimate Fighting Championshipin UFC 3 -tapahtumassa.

Kimon ottelutyyliä on kuvattu sekoituksena nyrkkeily- ja painitekniikoita. Hänet myös esiteltiin UFC 3 -tapahtumassa taekwondon mustan vyön haltijaksi, joka tosin myöhemmin paljastui valheeksi. Kimo tunnetaan myös vahvasta kristinuskomuksestaan. Hänellä on paljon uskonnollisia tatuointeja, ja UFC 3'ssa hän tuli areenalle kantaen suurta ristiä selkänsä päällä.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9. syyskuuta 1994 käydyssä UFC 3 -tapahtumassa Kimo kohtasi hallitsevan UFC-turnausten mestarin, Royce Gracien. Ottelu päättyi Kimon kannalta tappioon, mutta ottelun voittanut Gracie koki loukkaantumisen, eikä täten pystynyt ottelemaan seuraavaa otteluaan.

Kimo nähtiin seuraavan kerran UFC:ssä UFC 8 -tapahtumassa otellen Superfight-mestaruudesta Ken Shamrockia vastaan kokien kuitenkin tappion.

Myöhemmin Kimo saavutti voitot Brian Johnstonista, Paul Varelansista, showpainija Bam Bam Bigelowsta ja tulevaisuuden PRIDE-tähdestä Kazushi Sakurabasta, sekä otteli ratkaisemattoman Dan Severniä vastaan. UFC:iin palattuaan hän koki tappion Tsuyoshi Kohsakaa vastaan, eikä tämän jälkeen otellut neljään vuoteen.

Tauon jälkeen Kimo voitti World Fighting Alliancen tapahtumassa Tim Lajcikin, ja UFC:iin palattuaan Tank Abbottin. UFC 48 -tapahtumassa Kimo kohtasi uusintaottelussa Ken Shamrockin, joka päättyi Kimon tappioon puolessatoista minuutissa teknisestä tyrmäyksestä.[2]

Kimon oli tarkoitus otella heinäkuussa 2006 entistä UFC:n raskaansarjan mestaria Bas Ruttenia vastaan World Fighting Alliancen tapahtumassa. Kaksi päivää ennen ottelua Kimon dopingtestin tulos todettiin positiiviseksi stanotsololi-nimisen anabolisen steroidin käytöstä. Hän oli tosin jo aiemmin urallaan kärähtänyt steroideista, kun Nevadan urheilukomissio määräsi hänet kuuden kuukauden ottelukieltoon, kun UFC 48:ssa Ken Shamrockia vastaan käydyn ottelun jälkeen saadussa dopingtestin tuloksessa todettiin Kimon käyttäneen stanotsololia.[3]

Vapaaottelutilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ottelut: 18
    • Voitot: 10 (2 tyrmäyksellä, 8 luovutuksella)
    • Tappiot: 7 (2 tyrmäyksellä, 4 luovutuksella, 1 tuomaripäätöksellä)
    • Tasapelit: 1
Tulos Vastustaja Lopetustapa Erä (Aika) Tapahtuma Päivämäärä Muuta
Tappio Yhdysvallat Wes Sims TKO 1 (3:21) Extreme Wars 5 - Battlegrounds 6. lokakuuta 2006
Tappio Yhdistynyt kuningaskunta Dave Legeno Submission 1 (3:21) CR 18 - Battleground 30. syyskuuta 2006
Tappio Japani Ikuhisa Minowa Submission 1 (3:11) PRIDE Bushido 8 17. heinäkuuta 2005
Voitto Yhdysvallat Marcus Royster Submission 1 (4:18) ROTR 7-Rumble On The Rock 7 7. toukokuuta 2005
Tappio Yhdysvallat Ken Shamrock TKO 1 (1:26) UFC 48-Payback 19. kesäkuuta 2004
Voitto Yhdysvallat Tank Abbott Submission 1 (1:59) UFC 43-Meltdown 6. kesäkuuta 2003
Voitto Yhdysvallat Tim Lajcik TKO 1 (1:55) WFA 2-Level 2 5. heinäkuuta 2002
Tappio Japani Tsuyoshi Kohsaka Decision 1 (15:00) UFC 16-Battle in the Bayou 13. maaliskuuta 1998
Ratkaisematon Yhdysvallat Dan Severn Decision 1 (30:00) PRIDE 1 11. lokakuuta 1997
Voitto Yhdysvallat Brian Johnston Submission 1 (1:43) UE-Ultimate Explosion 16. huhtikuuta 1997
Voitto Yhdysvallat Paul Varelans TKO 1 (9:08) UFC UU 96-Ultimate Ultimate 1996 7. joulukuuta 1996
Voitto Yhdysvallat Bam Bam Bigelow Submission 1 (2:15) U-Japan 17. lokakuuta 1996
Voitto Japani Kazushi Sakuraba Submission 1 (4:20) Shoot Boxing-S-Cup 1996 14. heinäkuuta 1996
Tappio Yhdysvallat Ken Shamrock Submission 1 (4:24) UFC 8-David vs. Goliath 16. helmikuuta 1996 UFC Superfight-mestaruudesta
Voitto Yhdysvallat Fred Floyd Submission 1 (0:47) UFCF -United Full Contact Federation 1 8. syyskuuta 1995
Voitto Yhdysvallat Patrick Smith Submission 1 (3:00) K-1 Legends '94 10. joulukuuta 1994
Tappio Brasilia Royce Gracie Submission 1 (4:40) UFC 3-The American Dream 9. syyskuuta 1994

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]