Kimi ga yo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kimi ga yon nuotit.

Kimi ga yo (jap. 君が代) on Japanin kansallislaulu ja yksi maailman lyhyimmistä käytössä olevista kansallislauluista.[1] Laulun sanat perustuvat Heian-kaudella kirjoitettuun waka-runoon ja sen melodia on sävelletty Meiji-kauden loppupuolella. Nykyinen melodia valittiin vuonna 1880 ja se korvasi 11 vuotta aikaisemmin sävelletyn epäsuositun melodian.

Vaikka Kimi ga yo on käytännössä ollut Japanin kansallislaulu jo kauan, sen asema virallistettiin vasta vuonna 1999 kansallislippua ja -laulua käsittelevän lain myötä. Lain hyväksymisen jälkeen laulun esittämisestä julkisten koulujen juhlissa on kiistelty. Yhdessä Japanin kansallislipun kanssa Kimi ga yo on joidenkin mielestä Japanilaisen imperialismin ja militarismin symboli.[1]

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiragana
きみがよは
ちよにやちよに
さざれいしの
いわおとなりて
こけのむすまで

Rōmaji
Kimi ga yo wa
Chiyo ni yachiyo ni
Sazareishi no
Iwao to narite
Koke no musu made

Virallinen
君が代は
千代に八千代に
さざれ石の
いわおとなりて
こけのむすまで

Suomeksi
Jatkukoon valtasi
Tuhannen, kahdeksan tuhannen sukupolven ajan
Kunnes pikkukivet
Kasvavat lohkareiksi
Ja peittyvät sammalella

Kappaleen nimen ja sanan kimi merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanaa kimi on käytetty perinteisesti Heian-kaudelta lähtien tai jo sitä ennen:

  • tarkoittamaan keisaria, herraa tai isäntää;[2]
  • kunnioittavana suffiksina tai substantiivina tarkoittamaan henkilöä.[2]

Esimerkiksi Genjin tarinan kertojaa Hikaru Genjiä kutsutaan myös nimillä "Hikaru no kimi" (jap. 光の君) tai "Hikaru-gimi" (jap. 光君).

Nykytulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen käyttöön otetun Japanin perustuslain mukaan keisarilla ei enää ole konkreettisia valtaoikeuksia, vaan hän toimii valtion ja kansan yhtenäisyyden symbolina. Nykyisessä japanin kielessä sanaa kimi käyttävät substantiivina:

  • miehet tarkoittamaan "sinä" viitaten samassa tai alemmassa sosiaalisessa asemassa olevaan henkilöön;[2]
  • sekä miehet että naiset tarkoittamaan "kulta", "rakas".

Vuonna 1999, kun lakia kansallislipusta ja -laulusta laadittiin, sanan kimi ja kappaleen nimen virallista määritelmää tiedusteltiin jatkuvasti. Silloinen pääministeri Keizō Obuchi vastasi 29. kesäkuuta 1999 seuraavasti:

»...kimi viittaa keisariin, joka on valtion ja kansan yhtenäisyyden symboli ja jonka asema on peräisin suvereenia päätösvaltaa käyttävien Japanin kansalaisten konsensukseen pohjautuvasta tahdosta. Ja fraasi Kimi ga yo tarkoittaa valtiotamme, Japania, jonka valtaistuimella on keisari valtion ja kansan yhtenäisyyden symbolina Japanin kansalaisten konsensukseen pohjautuvan tahdon kautta. Ja on kohtuullista katsoa Kimi ga yon sanojen merkitsevän toivetta maamme kestävän vaurauden ja rauhan puolesta..[3]»

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sazareishi-pikkukivien uskotaan joissain legendoissa kasvavan lohkareiksi. Kuva Shimogamon pyhäköltä Kiotosta.

Kappaleen sanat esiintyivät ensimmäisen kerran anonyymin runon muodossa Kokin-wakashū-runoantologiassa. Vaikka anonyymit runot eivät olleet tuohon aikaan harvinaisia, ja runon tekijä on saattanut olla tiedossa, nimettömyys voi johtua siitä, että runon laatija oli alemmasta yhteiskuntaluokasta. Runo otettiin myös useisiin muihin antologioihin ja myöhemmin kansa käytti sitä seremonialauluna juhlistamaan tärkeitä tilaisuuksia. Toisin kuin nykyinen kansallislaulu, runo alkoi sanoilla Wa ga kimi wa ("sinä, herrani") eikä Kimi ga yo wa ("sinun hallintosi"). Sanojen muutos tapahtui Kamakura-kaudella.[4] Sanoitus yhdistettiin eri musiikkityylien melodioihin ja sitä käytettiin saduissa ja muissa tarinoissa.[5]

Vuonna 1868 Meiji-kauden alussa Japaniin saapunut irlantilainen sotilassoittokunnan johtaja John William Fenton havaitsi, ettei Japanilla ollut kansallislaulua. Fentonin yhtyeen jäsenet pyysivät Satsuma-klaanin upseeria Ōyama Iwaota valitsemaan sopivan sanoituksen.[6] Sanotaan, että nykyinen sanoitus valittiin siksi, että se muistutti Britannian kansallislaulua. Fenton painotti sen tärkeyttä briteille ja piti kansallislaulun löytämistä välttämättömänä Japanin nykyaikaistumiselle. Innostuneet japanilaiset painostivat Fentonia laatimaan runolle melodian alle kolmessa viikossa, ja laulu esitettiin keisarille Tokiossa vuonna 1870. Fentonin opettamalla Japanin ensimmäisellä sotilassoittokunnalla oli vain muutama päivä aikaa harjoitella kappaletta ennen sen esitystä.[7] Tämä oli Kimi ga yon ensimmäinen versio, jonka melodia myöhemmin hylättiin, koska sitä ei pidetty tarpeeksi juhlallisena.[5] Fentonin versio kuitenkin esitetään vuosittain Myōkō-jin pyhäkössä Jokohamassa, sillä Fenton työskenteli kaupungissa soittokuntansa kanssa. Myōkō-ji toimii hänen muistomerkkinään.[6]

Vuonna 1880 Keisarillisen hovin virasto otti käyttöön Yoshiisa Okun ja Akimori Hayashin säveltämän uuden melodian. Säveltäjäksi mainitaan usein Hiromori Hayashi, Akimorin Hayashin isä, joka toimi kaksikon neuvonantajana. Akimori oli myös yksi Fentonin oppilaista.[7] Saksalainen muusikko Franz Eckert antoi melodialle länsimaalaistyylisen harmonian. Tämä on Kimi ga yon toinen ja nykyisin käytössä oleva versio. Vuoteen 1893 mennessä Kimi ga yo otettiin julkisten koulujen seremonioiden ohjelmistoon silloisen koulutusministeriön tahdosta.[4] The Japan Timesin mukaan Kimi ga yo esitetään C-duurissa.[1]

Kiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimi ga yo lauluetaan lentopallo-ottelussa Osakassa.

Toisen maailmansodan jälkeen kansallislaulua on kritisoitu, sillä se on liitetty militarismiin ja keisarin palvomiseen jumaluutena, minkä jotkut näkevät demokraattiseen yhteiskuntaan sopimattomana.[1] Japanin kansallislippu on herättänyt samantyyppisiä vastalauseita, ja joskus mielenosoituksia pidetään kumpaakin vastaan. Vuonna 1999 Japani hyväksyi kansallislippua ja -laulua käsittelevän lain, joka teki Kimi ga yosta maan kansallislaulun ja Hinomarusta kansallislipun.

Vuoden 2003 lokakuusta vuoden 2008 toukokuuhun yhteensä 410 opettajaa ja koulutyöntekijää rankaistiin, koska he kieltäytyivät nousemasta seisomaan ja laulamasta kansallislaulua rehtorin käskystä huolimatta. Tapaukset ovat viime aikoina nousseet otsikoihin.[8]

Kouluissa on kiistelty sekä kansallislaulusta että -lipusta, sillä Tokion koulutuslautakunta vaatii, että kansallislaulu lauletaan ja lippu nostetaan salkoon Tokion metropolin hallinnon koulujen tapahtumissa ja että koulujen opettajat kunnioittavat molempia (esimerkiksi seisomalla kansallislaulun ajan) rangaistuksen uhalla.[9] Jotkut ovat protestoineet toimia siksi, että säännöt rikkovat heidän mielestään Japanin perustuslakia, kun taas koulutuslautakunta on väittänyt, että koska koulut ovat valtion virastoja, niiden työntekijöillä on velvollisuus opettaa koulujen oppilaita kunnollisiksi Japanin kansalaisiksi.[1] Vastustajien mukaan Japani on demokraattinen valtio, johon monarkkia ylistävä kansallislaulu ei sovi. Heidän mukaansa pakko-osallistuminen seremoniaan, jossa lauletaan kansallislaulu, rikkoo perustuslain artiklan 19 ajatuksenvapautta käsittelevää kohtaa. Vuonna 1999 tehtyjen mielipidetutkimusten mukaan noin 70 prosenttia japanilaisista kannatti kansallislipun ja -laulun aseman virallistamista, mutta lipulla oli noin 15 prosenttia suurempi kannatus kuin laululla, koska Kimi ga yolla on yhteys keisariin.[4]

Vuonna 2006 tokiolaista eläkkeelle jäänyttä opettajaa Katsuhisa Fujitaa uhattiin vankeudella ja hänelle langetettiin 200 000 jenin sakko (yli 1 200 euroa vuoden 2008 kurssilla), kun häntä oli syytetty valmistujaisseremonian häirinnästä Itabashin lukiossa. Hän oli kehottanut seremoniaan osallistuneita istumaan kansallislaulun esittämisen aikana. Fujitan tuomion aikaan 345 opettajaa oli rankaistu, koska he eivät olleet osallistuneet kansallislaulun kunnioittamiseen, mutta Fujitasta tuli ensimmäinen henkilö, joka tuomittiin oikeudessa.[10][11]

Välttääkseen rangaistukset kansallislaulun pakkoesittämistä vastustavat opettajat ovat yrittäneet levittää erilaisia englanninkielisiä parodiasanoituksia ympäri Japania ja Internetiä.[12] Parodioissa japaninkielinen sanoitus on korvattu foneettisesti samankaltaisilla englanninkielisillä sanoilla (esimerkiksi eräässä suositussa versiossa fraasista Kimi ga yo wa tulee Kiss me girl, your old one), minkä ansiosta parodiasanoituksia laulavia ei huomata väkijoukossa.[13] Japanilaiset konservatiivit ovat pilkanneet kansallislauluun kohdistuvaa "sabotaasia". Joillakin vaihtoehtoisilla sanoituksilla on myös poliittista merkitystä, sillä ne voivat viitata esimerkiksi toisen maailmansodan lohtunaisiin.[14]

21. syyskuuta 2006 Tokion piirioikeus määräsi Tokion metropolin hallinnon maksamaan korvauksia kaikille opettajille, joille oli annettu sakkoja tai muita rangaistuksia Tokion koulutuslautakunnan direktiivin vuoksi. Silloinen pääministeri Jun'ichirō Koizumi kommentoi, että "on luonnollinen ajatus kohdella kansallislaulua kunnioittavasti". Oikeuden päätöstä pidettiin keskeisenä Japanin koulutuslain ylläpitämisen kannalta. Metropolin hallinto on valittanut päätöksestä.[15]

Protokolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallislippua ja -laulua koskevassa laissa ei määritellä yksityiskohtaista protokollaa, miten kansallislaulua tulisi kunnioittaa sitä esitettäessä. Paikallishallinnot ja yksityiset järjestöt ovat kuitenkin tehneet ehdotuksia tai vaatineet noudattamaan jotakin tiettyä protokollaa. Esimerkiksi Tokion metropolin hallinnon direktiivissä vuodelta 2003 kaikkia opettajia määrätään seisomaan kansallislaulun aikana kaikissa valmistujaisseremonioissa. Seisoessaan opettajien tulee laulaa Kimi ga yo ja katsoa kansallislippua.[16] Japanissa oleskelevia yhdysvaltalaisia sotilashenkilöitä vaaditaan säännöissä asettamaan oikea kätensä sydämelleen, kun Kimi ga yo, The Star-Spangled Banner tai mikä tahansa muu kansallislaulu esitetään.[17] Kansallislippua ja -laulua käsittelevä laki ei myöskään kerro, missä ja milloin Kimi ga yo tulee laulaa. Se kuitenkin esitetään yleisesti urheilutapahtumissa Japanin alueella tai kansainvälisissä urheilukilpailuissa, joissa Japani kilpailee. Sumopainiotteluissa Kimi ga yo soitetaan ennen palkintojenjakoseremoniaa.[5]

Äänite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääninäyte

1930-luvulla tehty äänite kansallislaulusta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jun Hongo: Hinomaru, 'Kimigayo' express conflicts both past and future 17.7.2007. The Japan Times. Viitattu 12.9.2008.
  2. a b c 君が代の源流 Furuta's Historical Science Association. Viitattu 12.9.2008.
  3. Japanin edustajainhuone: 第145回国会 本会議 第41号 29.6.1999. Kansallinen parlamentin kirjasto. Viitattu 12.9.2008.
  4. a b c Mayumi Itoh: Japan's Neo-Nationalism: The Role of the Hinomaru and Kimigayo Legislation 2001. Japan Policy Research Institute. Viitattu 13.9.2008.
  5. a b c Japanin ulkoministeriö: National Flag and Anthem 2008. Viitattu 13.9.2008.
  6. a b Aura Sabadus: Japan searches for Scot who modernised nation 14.3.2006. The Scotsman. Viitattu 13.9.2008.
  7. a b Colin Joyce: Briton who gave Japan its anthem 30.8.2005. Telegraph.co.uk. Viitattu 13.9.2008.
  8. Japan Today: 2 teachers punished for refusing to stand up, recite 'Kimigayo' 24.5.2008. Kyodo News.
  9. Justin McCurry: A touchy subject 5.6.2006. guardian.co.uk. Viitattu 29.7.2006.
  10. Kyodo News: Upcoming verdict on retired teacher draws attention 24.5.2006. Viitattu 13.9.2008.
  11. AFP: Japanese teacher fined for anthem protest 31.5.2006. Taipei Times. Viitattu 13.9.2008.
  12. Masahiro Morioka: Parody of the Japanese national anthem, Kiss me Kimigayo 30.5.2006. Life Studies Blog. Viitattu 13.9.2008.
  13. Justin McCurry: Japan's rebels sing out with English parody of anthem 30.5.2006. guardian.co.uk. Viitattu 13.9.2008.
  14. The Sankei Shimbun: 「君が代」替え歌流布 ネット上「慰安婦」主題? 29.5.2006.
  15. City Hall to appeal 'Kimigayo' ruling 23.9.2006. The Japan Times.
  16. Coercion can't foster respect 7.4.2004. The Japan Times. Viitattu 13.9.2008.
  17. Trevor M. Carlee: Corps places hand over heart for national anthem 18.2.2005. United States Marine Corps. Viitattu 13.9.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]