Kilpisjärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Kilpisjärven kylää. Kylän vierellä sijaitsee myös samanniminen järvi.
Kilpisjärvi
Gilbbesjávri
Saana-tunturi Kilpisjärvellä
Saana-tunturi Kilpisjärvellä

Kilpisjärvi

Koordinaatit: 69°2′54″N, 20°47′42″E
Valtio Suomi
Maakunta Lappi
Kunta Enontekiö
Hallinto
 – Asutustyyppi Kylä
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Postinumero 99490

Kilpisjärvi (pohjoissaameksi Gilbbesjávri) on kylä Enontekiön kunnan luoteisimmassa kolkassa, Käsivarren peukalossa. Lähin naapurikylä on Yykeänperän (norj. Skibotn) kylä Norjan puolella, noin 50 kilometrin päässä Yykeänvuonon (norj. Lyngen) rannalla. Kilpisjärvi sijaitsee Neljän tuulen tien (valtatie 21) varrella.

Sisällysluettelo

Historia [muokkaa]

Kilpisjärvellä on liikkunut saamelaisia viimeistään 800-luvulla[1] ja se sijaitsee vanhan Jäämerelle kulkeneen kauppareitin varrella, mutta pysyvä asutus alueella on nuorta. Ensimmäiset vakituiset asukkaat tulivat Kilpisjärvelle vuonna 1915 ja ensimmäinen rakennus, valtion omistama matkalaisten majapaikka Siilastupa, valmistui seuraavana vuonna[2]. Samana vuonna, 6. kesäkuuta 1916, neljä suomalaista jääkäriä räjäytti Siilastuvan lähellä sijainneen venäläisten sotatarvikevaraston (ks. Kilpisjärven pamaus). Tapauksen muistolaatta sijaitsee Saanan juurella valtatien varressa.

Vuonna 1926 Suomen, Ruotsin ja Norjan rajalle, noin 10 kilometriä Kilpisjärven kylältä länteen, pystytettiin Kolmen valtakunnan rajapyykki vuonna 1897 rakennetun kivisen rajamerkin paikalle. Ensimmäiset tunturiretkeilijät saapuivat Kilpisjärvelle 1930-luvulla, jolloin Kaarina Kari, Anna Lehtonen ja Inkeri Arajärvi myös veivät ensimmäisen vieraskirjan Haltin huipulle. Suomen Matkailuliiton retkeilymaja avattiin vuonna 1937, vaikka tie Kilpisjärvelle valmistui vasta jatkosodan aikana vuonna 1941.[2]

Suomalaiset joukot nostavat lipun kolmen valtakunnan rajalle 27. huhtikuuta 1945.

Huhtikuun lopulla 1945 Kilpisjärvellä käytiin Lapin sodan viimeiset taistelut suomalaisten joukkojen ja vetäytyvien saksalaisten välillä. Viimeiset saksalaiset poistuivat maasta 27. huhtikuuta, jolloin suomalaiset sotilaat pystyttivät Suomen lipun kolmen valtakunnan rajalle. Kilpisjärvellä valtatien varrella on kaksi aiheeseen liittyvää muistomerkkiä: sodan viimeisten tykinlaukausten muistomerkki Muotkatakan kohdalla, Kilpisjärven eteläpuolella, ja toisen maailmansodan viimeisen taistelun muistomerkki Kilpisjärven retkeilykeskuksen kohdalla[3].

Sotien jälkeen Kilpisjärven kylä alkoi kasvaa voimakkaasti: tien myötä saapuivat valtion laitokset, kuten tulli ja rajavartiosto, ja matkailijat, joita palvelemaan avattiin retkeilykeskus ja hotelli. Valtakunnalliseen sähköverkkoon Kilpisjärvi liitettiin vuonna 1981[2]. Nykyään Kilpisjärvellä on noin 100 vakituista asukasta. Matkailijoita siellä käy vuosittain kymmeniä tuhansia[4].

Luonnontieteellisellä tutkimustoiminnalla on Käsivarren Lapissa pitkät perinteet, sillä jo vuonna 1799 italialainen Giuseppe Acerbi ja englantilainen Edward Clarke liikkuivat seudulla tutkimusmatkoillaan[5]. Suomalaiset eläin- ja kasvitieteilijät tekivät 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa useita retkiä Kilpisjärven alueelle, Käsivarren tiettömään erämaahan. Eläintieteilijä Olavi Kalela valitsi Kilpisjärven myyrätutkimuksensa tukikohdaksi vuonna 1946. Kalelan aloitteesta perustettiin Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema, joka aloitti toimintansa vuonna 1964. Kilpisjärven ympäristössä kootut vuosikymmenien mittaiset aikasarjat esimerkiksi kasvillisuudesta ja lintujen pesimämenestyksestä ovat tutkimukselle erityisen arvokkaita. Piennisäkkäiden kannanvaihtelun seuranta-aikasarja kuuluu maailman pitkäkestoisimpiin.[6][7]

Maantiede [muokkaa]

Käsivarren perukassa sijaitsevat Suomen ainoat yli kilometrin korkuiset tunturit, nk. suurtunturit, jotka kuuluvat Skandien vuoristoon. Kilpisjärven rannalla kohoaa 1 029 metriä korkea Saana, joka on suhteellisesti korkeimpia Suomen tuntureista: korkeusero Kilpisjärven pintaan on 556 metriä[8]. Saanan kaakkoisseinämä on hyvin jyrkkä mutta luoteisrinne loivempi, jota kautta myös kuljetaan tunturin laelle. Saanan kaakkoiskulmalla jyrkänteen alla on laaja vyörykivirinne, vuosituhansien jyrkänteestä rapautuvien kivien kasvattama. Kilpisjärven retkeilykeskus sijaitsee Saanan juurella.

Ilmasto [muokkaa]

Kilpisjärven ilmastoa luonnehtivat pohjoisuus, korkeus ja merellisyys: kylä on 480 metrin korkeudessa meren­pinnasta ja matkaa Jäämeren rantaan on alle 100 km. Ilmasto on Suomen kylmimpiä: vuoden keskilämpötila on noin −2,3 °C ja heinäkuun keskilämpötila +10,9 °C[9]. Vuoden keskilämpötila on viimeisten 50 vuoden aikana (1951–2002) vaihdellut −4,4 °C:n ja 0,5 °C:n välillä – selvää trendiä keskilämpötiloissa ei ole[10].

Kasvukausi kestää kesäkuun puolivälistä syyskuun alkupuolelle ja sen pituus on keskimäärin noin 100 vuorokautta[11][12]. Kasvukauden 5 °C ylittävien päivien lämpösumma on noin 350 astetta, alle kolmannes Etelä-Suomen vastaavasta arvosta. Terminen kesä, jolloin vuorokauden keski­lämpö­tila on yli 10 °C, on 45 päivän pituinen.[13]

Kaamosyö on Kilpisjärvellä kahden kuukauden mittainen: aurinko ei nouse 25. marraskuuta ja 18. tammikuuta välisenä aikana. Kesällä aurinko ei laske toukokuun 22. päivästä aina 22. heinäkuuta saakka.[14]

Lumet sulavat Kilpisjärveltä myöhään, kesäkuun alkupuolella: perinteisiä juhannushiihtoja on järjestetty vuodesta 1946. Mallan rinteillä on usein ympärivuotisia lumilaikkuja. Kilpisjärvellä mitattiin Suomen suurin lumensyvyys, 190 cm, 19. huhtikuuta 1997.[15] Jäät lähtevät Kilpisjärvestä kesäkuussa, joskus vasta juhannuksen jälkeen. Järvellä järjestetään toukokuussa tuhansien osanottajien pilkkikilpailut järvelle rajatulla alueella.

Kilpisjärven kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) -8,2 -8,0 -4,6 0,5 5,9 12,1 15,7 13,7 8,4 1,9 -4,1 -7,0 Ø 2,2
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) -18,0 -17,7 -14,6 -8,8 -1,5 3,6 7,6 6,3 2,1 -3,2 -11,5 -16,7 Ø -6
Vuorokauden keskilämpötila (°C) -12,9 -12,5 -9,3 -3,9 2,1 7,5 11,2 9,6 5,0 -0,7 -7,6 -11,7 Ø -1,9
Sadanta (mm) 50 35 31 27 27 42 73 47 36 41 34 44 Σ 487
Sadepäivät (d) 21 20 19 16 15 14 17 17 16 20 20 20 Σ 215
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-8,2
-18,0
-8,0
-17,7
-4,6
-14,6
0,5
-8,8
5,9
-1,5
12,1
3,6
15,7
7,6
13,7
6,3
8,4
2,1
1,9
-3,2
-4,1
-11,5
-7,0
-16,7
S
a
d
a
n
t
a		 50
35
31
27
27
42
73
47
36
41
34
44


Matkailu [muokkaa]

Wiki letter w.svg
 Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta.

Norjalaiset ovat mieltyneet lomapaikkana Kilpisjärveen ja kuljettaneet sinne tukikohdikseen asuntovaunuja. Viime aikoina he ovat rakentaneet pysyvämpiäkin loma-asuntoja.

Retkeilyreitit [muokkaa]

Näkymä Saanalta Mallan luonnonpuiston suuntaan

Yhteensä 800 kilometrin pituisen Kalottireitin Suomen puoleinen osuus kulkee Kilpisjärven kautta. Reitti kulkee Kolmen valtakunnan rajapyykiltä Mallan luonnonpuiston halki ja Saanan juurta kylän eteläpäässä sijaitsevalle Kilpisjärven luontotalolle. Sieltä reitti jatkuu koilliseen Käsivarren erämaa-alueelle ja edelleen Norjaan. Reitin varrella Suomen puolella ovat Kuohkimajärven, Saarijärven, Kuonjarjoen, Meekonjärven, Pihtsusjärven ja Kopmajoen autiotuvat.[16] Pihtsusjärven tuvalta haarautuu reitti Haltille, jonka rinteellä on Suomen korkein kohta (1 324 m). Halti-tunturin korkein kohta on jonkin matkaa Norjan puolella, jossa tunturi nousee vielä 1 365 metriin. Reitin pituus Kilpisjärveltä kolmen valtakunnan rajalle on noin 11 km ja Kilpisjärveltä Haltille noin 55 km.

Kilpisjärven retkeilykeskukselta lähtee 5 kilometrin pituinen Saanan luontopolku, joka kulkee Saanan ja viereisen Jiehkkáš-tunturin rinteillä. Polulta haarautuu reitti Saanan huipulle loivaa luoteisrinnettä pitkin, jossa on 747 askelmaiset maastoportaat. Matkaa retkeilykeskukselta Saanan huipulle on noin 4 km. Reittejä kulkee myös Saanan itäpuolella sijaitsevalle Saanajärvelle, jossa on päivätupa sekä kota, ja Tsahkaljärvelle (Čáhkáljávri).

Kesäaikaan Kilpisjärveltä pääsee kolmen valtakunnan rajalle myös veneellä Kilpisjärven yli.

Tunnettuja asukkaita [muokkaa]

Välimatkoja [muokkaa]

Helsinki 1 195 km

Lähteet [muokkaa]

  • Järvinen, Antero ja Lahti, Seppo (toim.): Suurtuntureiden luonto. Yliopistopaino, Helsinki, 2004. ISBN 952-10-1142-4.

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s.15
  2. ↑ a b c Kilpisjärven kyläsivut: Kronikka Viitattu 9.6.2012.
  3. ↑ Kilpisjärven kyläsivut: Sotamuistomerkit Viitattu 9.6.2012.
  4. ↑ Antti Ohenoja ja Timo Leppänen: Käsivarren erämaan ja Kilpisjärven alueen kävijätutkimus 2009–2010 2010. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B 140. Viitattu 12.6.2012.
  5. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s.16–17
  6. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 25
  7. ↑ Kilpisjärven biologinen asema: Pitkäaikaisseurannat Helsingin yliopisto. Viitattu 12.6.2012.
  8. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 50
  9. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 7, 44
  10. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 44
  11. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 7
  12. ↑ Kilpisjärven alueen ilmaston tunnuslukuja Helsingin yliopisto, Kilpisjärven biologinen asema. Viitattu 9.6.2012.
  13. ↑ Lapin luonto-opas, Seppo Vuokko Jorma Peiponen Markus Varesvuo, Otava Helsinki 2008, Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 1988, ISBN 978-951-1-18372-3, s 8-9
  14. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 37
  15. ↑ Sääennätyksiä Ilmatieteen laitos. Viitattu 12.6.2012.
  16. ↑ Kalottireitti Luontoon.fi (Metsähallitus). Viitattu 12.6.2012.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kilpisjärvi.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kilpisjärvi&oldid=13186787