Kilpatanssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vakiotanssi

Kilpatanssi on urheilumuoto, jossa kilpaillaan tanssissa. Kilpatanssilla tarkoitetaan erityisesti kilpailemista viidessä vakio- ja viidessä latinalaistanssissa tai näiden yhdistelmässä, vaikka muissakin tanssimuodoissa toki järjestetään kilpailuja.

Kilpatanssi maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpatanssi on suosittu urheilumuoto erityisesti Englannissa, Italiassa, Saksassa ja Venäjällä. Lajissa järjestetään vuosittain maailman- ja Euroopanmestaruuskilpailut sekä amatööri- että ammattilaisluokille erillisinä kilpailutapahtumina. Amatööripari siirtyy ammattilaisiksi julistautumalla eli allekirjoitetulla kirjallisella ilmoituksella lajiliitolle, jonka jälkeen pari ei saa enää ottaa osaa amatöörikilpailuihin. MM- ja EM-kilpailujen lisäksi kilpaillaan vuosittain Englannin Blackpool, jota voidaan pitää edellä mainittujen lisäksi lajin päätapahtumana.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssikilpailuissa kilpaillaan eri luokissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpatanssissa kilpaillaan taitoihin (ammattilaiset, A-, B-, C-, D-, E-luokka sekä F-luokka, joka ei ole kilpailuluokka) ja ikään perustuvissa luokissa (lapsi-, juniori-, nuoriso-, yleinen- ja senioriluokat). Kilpailuissa voidaan tanssia kaikkiaan kymmenessä eri tanssilajissa sekä näiden yhdistelmässä eli 10-tanssissa. Yleensä kilpaillaan vakio- (valssi, tango, wienervalssi, foxtrot ja quickstep) ja latinalaistansseissa (samba, cha-cha, rumba, paso doble ja jive) erikseen sillä kaikkien kymmenen tanssin erinomainen hallinta on vaativaa.

Tanssittava koreografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpatanssissa kilpailijat ovat samaan aikaan lattialla ja tanssivat omaa koreografiaansa välittämättä soitettavasta kappaleesta toisin kuten esimerkiksi jäätanssissa. Parit tietävät ainoastaan tanssilajin rytmin ja soitettavan tempon, mikä on määritelty kilpailusäännöissä. Poikkeuksen muodostaa paso-doble, jossa koreografia sovitetaan kappaleen "Spanish gipsy dance" tai "Espana Cani" melodian ja highlightien mukaan. Highlight on musiikin korostettu pysäytyskohta, johon koreografiassa ajoitetaan näyttävä poseeraus.

Karsintakierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssikilpailuissa paremmuusjärjestys perustuu tuomariarvosteluun. Kilpailun kulku jaotellaan pääpiirteittäin 1) karsintakierroksiin, joista viimeinen on semifinaali, ja 2) finaaliin. Tasapisteiden johdosta voidaan joutua järjestämään myös välikierros, johon osallistuvat vain tasapisteissä olevat. Karsintakierroksilla tuomarit antavat kilpaileville pareille ns. rukseja. Ruksi tarkoittaa sitä, että tuomari haluaisi nähdä parin seuraavallakin kierroksella, eli ruksien perusteella ei vielä voi päätellä parien keskinäistä paremmuutta. Jokainen tuomari merkitsee jokaisessa tanssissa erikseen niin monta paria jatkoon kuin seuraavalle kierrokselle on määritelty pääsevän. Semifinaalia edeltävillä kierroksilla voidaan jättää yksi tanssi pois sekä vakio- että latinalaisosuudelta karsintavaiheen nopeuttamiseksi.

Lähtökohtana karsintakierrosten määrässä on, että finaalissa on aina 6 paria (tasatilanteessa finaaliin voi päästä seitsemän paria). Semifinaaliin karsitaan 12 paria (mahdollisessa tasatilanteessa 13). Karsinnoissa voidaan yhdellä kierroksella enintään puolittaa parien määrä. Esimerkiksi kilpailuun osallistuu 18 paria:

  • 1. kierros 18 paria, karsitaan parien määrä 12:ta
  • semifinaali 12 paria, karsitaan kuuteen
  • finaali 6 paria

Kilpailujen pisteytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finaalissa parit arvostellaan sijaluvuilla. Jokainen tuomari tekee päätöksensä itsenäisesti ja jokainen tanssi käsitellään erillisenä osasuorituksena, joista kokonaispisteet muodostetaan. Tuomari antaa kussakin tanssissa parhaaksi katsomalleen parille sijaluvun 1, toiseksi parhaalle 2 jne. Tanssin jälkeen tuloslaskenta selvittää tanssin sijoituksen annettujen sijalukujen perusteella. Laskennassa käytettävän ns. skating-systeemin mukaan majoriteetti (tuomarien enemmistö) ratkaisee. Esimerkiksi viiden tuomarin arvostelemassa kilpailussa kolme voittavaa tuomarinäyttöä viidestä riittää yhden tanssin voittoon, olivat kaksi muuta tuomaria mitä mieltä tahansa. Majoriteetti syntyy aina, sillä sääntöjen mukaan tuomareita on aina oltava pariton määrä: pienemmissä kilpailuissa 5, GP-kilpailuissa 7 ja esimerkiksi SM-, EM-, ja MM-kilpailuissa 9. Maailmalla järjestetään 11 tuomarinkin kilpailuja.

Kun kaikki tanssit on finaalissa tanssittu, lasketaan yksittäisten tanssien sijoitukset yhteen, jolloin muodostuvat ns. sijalukupisteet. Pienin yhteissumma voittaa. Eli viiden tanssin kilpailussa parhaat loppupisteet ovat 5.0 parin voittaessa kaikki viisi tanssia ja (kuuden parin finaalissa) huonoimmat 30.0 (pari on joka tanssin kuudes).

Arvosteluperusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpatanssin arvosteluperusteet voidaan jakaa seitsemään ryhmään, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä:

  1. Tahti- ja perusrytmi
  2. Vartalolinjat (tanssiasento, selän asento, käsien asennot, niskan ja pään asennot)
  3. Liikeradat (jalkojen ja vartalon liike suoritetun kuvion mukaan, tekniikan oikeellisuus)
  4. Jalkatekniikka (polven ojentuminen, nilkan käyttö, painonsiirrot, liikkeen terävyys ja sujuvuus)
  5. Tanssin luonteen tulkinta (samba on "karnevaalitanssi", rumba on "kosiotanssi", paso doble on "härkätaistelutanssi" jne.)
  6. Tanssillinen esittäminen (ilmeet, eleet (ja sopivatko ne tanssin luonteeseen), karisma, yleisön huomioiminen)
  7. Koreografia (sisältääkö "kuolleita kohtia", monipuolisuus, vaikeusaste, näyttävyys)

Mikäli pari ei tanssi musiikin rytmissä (vaan esimerkiksi Cha-Cha:ssa ns. välirytmiin) pari arvostellaan automaattisesti viimeiseksi. Vartalolinjoissa tulee pyrkiä ryhdikkääseen ja luonnolliseen tanssiasentoon, joka säilyy koko liikkeen ajan. Liikeradat tulee suorittaa kuviosarjan mukaisesti, usein pyritään mahdollisimman laajoihin luonnollisiin liikkeisiin. Oikea jalkatekniikka on myös tärkeää, esimerkiksi Cha-Cha:ssa tukijalan polven tulee ojentua suoraksi ja vakiotansseissa liikkeen tulee olla pehmeää, joka edellyttää polven oikeaoppista käyttöä ja jalkaterän tasaista rullaamista painon siirtyessä sille.

Tanssin luonteen tulkinnalla tarkoitetaan tanssilajille luonteenomaista liikkumista. Esimerkiksi tangossa pyritään staccatomaiseen askellukseen toisin kuin muissa vakiotansseissa, jossa liikkeen tulee olla jatkuvaa. Samoin esimerkiksi Paso doble on luonteeltaan marssinomaista, eli askeleet suunnataan voimakkaasti lattiaa kohti ja tanssin tulisi kuvata härkätaistelua. Tanssillisella esittämisellä pari voi erottautua muita tyylikkäämpänä tai esimerkiksi jivessä hauskana. Koreografian tulisi olla monipuolinen siten, että esimerkiksi aloittelevilla pareilla käytettäisin vakiotansseissa sekä oikealle että vasemmalle kääntyviä kuvioita. Huomionarvoista on kuitenkin se, että jopa huippuammattilaisparit käyttävät erityisesti vakiotansseissa hyvinkin yksinkertaisia kuvioita osana koreografiaansa.

Luokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikäluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cha-cha tanssikilpailuista.

Ikäluokka lasketaan tanssiparin vanhemman osapuolen mukaan. Sen vuoden alusta kun ko. parin vanhempi osapuoli täyttää vaaditun iän siirtyy pari seuraavaan ikäluokkaan.

  • Lapsi I 9v tai nuoremmat
  • Lapsi II 10v-11v
  • Juniori I 12v-13v
  • Juniori II 14v-15v
  • Nuoriso 16v-18v (kansainvälisissä kilpailuissa myös 16v-20v)
  • Yleinen 19v ja vanhemmat (kansainvälisissä myös 21v ja vanhemmat)

Seniori-ikäsarjat:

  • Seniori I molemmat yli 35v
  • Seniori II molemmat yli 45v
  • Seniori III toinen yli 45v ja toinen yli 55v
  • Seniori IV toinen yli 60v ja toinen yli 65v (vuodesta 2011 alkaen)

Taitoluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloittelijan taitoluokka on aina F-luokka. Alkeiskurssin päätteeksi järjestetään ns. katselmus jossa katsotaan parin omaksuneen perusteet ja omaavan valmiudet aloittaa harjoittelu kilpailemista varten.

  • F-luokka. Tanssit: Vakiot: Valssi, Tango ja Quickstep, Latinalaiset: Samba, Cha-cha ja Jive
    • rajoitetut kuviot
    • vain alkeellisia peruskuvioita
    • n. 7 kuviota/tanssi
  • E-luokka, 1. kilpailuluokka. Tanssit: Vakiot: Valssi, Tango, Quickstep, Latinalaiset: Samba, Cha-cha, Jive
    • rajoitetut kuviot
    • hieman vaikeampia peruskuvioita
    • n. 15 kuviota/tanssi
  • D-luokka. Tanssit: Vakiot: V, T, Foxtrot, Q, Latinalaiset: S, C, Rumba, J
    • rajoitetut kuviot
    • haastavimmat peruskuviot, hieman näyttävämpiä ja teknisesti vaativampia kuvioita
    • noin 25 kuviota/tanssi
  • C-luokka. Tanssit: kaikki viisi vakiota (V, T, Wieninvalssi, F, Q) sekä kaikki viisi latinalaista (S, C, R, Paso-doble, J)
    • rajoitetut kuviot
    • teknisesti vaativia ja näyttäviä kuvioita, eivät vielä vaadi pääosin perustekniikan soveltamista
    • noin 35 kuviota/tanssi
  • B- ja A-luokat: kaikki 10 tanssia vapain kuvioin (suoritustapaa ei enää määritellä, tekninen taitavuus ja näyttävyys ratkaisevat arvostelussa)

C-, B- ja A-luokissa pari voi halutessaan erikoistua joko vain vakiotansseihin tai latinalaistansseihin ja tanssia molempia eli 10-tanssia. Mestariksi kehittyminen esimerkiksi vakiotanssissa vaatii yleensä erikoistumista ja harjoittelun keskittämistä vain yhteen tanssimuotoon. Seniorit voivat taitoluokasta riippumatta erikoistua haluamaansa tanssi muotoon. E- ja D-luokkien kilpailuissa arvostellaan tanssimuodot yhdessä (E-luokassa tulos koostuu 3 vakio- ja 3 latinalaistanssin yhteistuloksesta, D-luokassa 4 vakio- ja 4 latinalaistanssin yhteistuloksesta) C-luokasta ylöspäin vakio- ja latinalaistanssien kilpailujen palkinnot jaetaan erikseen. Erikoistumismahdollisuuden vuoksi myös osallistujat voivat eri tanssimuodoissa vaihdella.

Yleisessä A-luokassa erinomaisesti menestyneet voivat siirtyä ammattilaisluokkaan kirjallisella ilmoituksella lajiliittoon. Tämän jälkeen he eivät voi osallistua enää amatöörien kilpailuihin.

Taitoluokat ikäsarjoissa:

  • Lapsi I – vain E-luokka
  • Lapsi II – E- ja D-luokka
  • Juniori I – E, D, C ja B-luokka
  • Juniori II – E, D, C ja B-luokka
  • Nuoriso – E, D, C, B ja A-luokka
  • Yleinen – E, D, C, B ja A-luokka
  • Seniorit – E, D, C, B ja A-luokka

Luokkanousut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokkanousut E-luokasta ylöspäin perustuvat kilpailemalla saavutettaviin nousupisteisiin.

Osallistumalla kilpailuun ja tanssimalla 1. kierroksen saa 1 pisteen. Kaikista tanssituista karsintakierroksista saa 1 pisteen (ml. semifinaali) Finaalissa pisteitä ansaitsee seuraavasti:

  • voittaja 1p enemmän kuin finaalissa on pareja (enintään kuitenkin 7)
  • 2. sija 1p vähemmän kuin finaalissa on pareja
  • 3. sija 2p vähemmän kuin finaalissa on pareja
  • 4. sija 3p vähemmän kuin finaalissa on pareja
  • 5. sija 4p vähemmän kuin finaalissa on pareja
  • 6. sija 5p vähemmän kuin finaalissa on pareja eli 1 piste
  • (7. sija aina 1 piste)

Kuuden parin finaalissa esimerkiksi 1. 7p 2. 5p 3. 4p 4. 3p 5. 2p 6. 1p. Jos finaalissa on 7 paria, sijat 1–6 pisteytetään kuten 6 parin finaalissa. Myös 7. saa 1 pisteen.

E- ja D-luokissa lasketaan vain yhdet pisteet paria kohden. C- ja B-luokkien kilpailuissa parit kartuttavat vakio- ja latinalaistanssien pistetiliä erikseen. Pari voi siis kuulua eri taitoluokkaan eri tanssimuodoissa. A-luokassa pisteitä ei lasketa koska ylempää luokkaa ei enää ole. Pisteraja luokkanousulle on aina sama: 50 pistettä.

Lapsi- ja junioriluokissa ei pisteiden täyttyessäkään voi nousta ylempään taitoluokkaan mikä on ikäsarjan ylin. Tällöin pisteiden ollessa täynnä pari nousee ylempään luokkaan vasta, kun ikäsarjan puolesta nousee sellaiseen sarjaan, jossa ylempi luokitus on mahdollinen. Eli Lapsi II -luokan pari, joka D-luokassa on saavuttanut 50 pisteen rajan nousee C-luokkaan vasta, kun iän puolesta nousee Juniori I sarjaan. Tällöin tili nollautuu ja alkaa uuden 50 pisteen metsästys. Yli 50p saavutetut pisteet eivät varastoidu.

Tanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakiotanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailujärjestyksessä:

Hidas Englantilainen Valssi 3/4-jakoinen, soitetaan tempolla 30 tahtia/minuutti

Tango 4-jakoinen, soitetan tempolla 33 tahtia/minuutti

Wienervalssi 3/4-jakoinen, soitetaan tempolla 60 tahtia/minuutti

Foxtrot 4-jakoinen, soitetaan tempolla 30 tahtia/minuutti

Quickstep 4-jakoinen, soitetaan tempolla 50 tahtia/minuutti

Latinalaistanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailujärjestyksessä:

Samba 4-jakoinen, soitetaan tempolla 50 tahtia/minuutti (ammattilaiset tanssivat Cha-cha:n ennen Sambaa)

Cha-cha 4-jakoinen, soitetaan tempolla 30 tahtia/minuutti

Rumba 4-jakoinen, soitetaan tempolla 27 tahtia/minuutti

Paso-doble 2-jakoinen, soitetaan tempolla 62 tahtia/minuutti kappale määritelty

Jive 4-jakoinen soitetaan, tempolla 44 tahtia/minuutti

Kilpailuasusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakio- ja lattaripuvut ovat erilaiset. Lapsi-luokissa tanssivat tytöt käyttävät usein vakio- ja latinalaistanssipukujen välimuotoa. Pukeutumisen on oltava sääntöjen mukainen. Erityisesti alempien luokkien pukeutumista on rajoitettu, jotta aloittelevan kilpatanssijan ei heti tarvitsisi ostaa kalliita vaatteita.

Vakiotansseissa asu on juhlava, miehellä frakki (musta tai yönsininen kaikkine asusteineen) ja naisella yksiosainen kilpailupuku, jonka leikkaukset ovat tarkoin säädeltyjä. Latinalaistansseissa miehen asu on mustat tai yönsiniset housut ja paidan tulee olla housuissa, eikä se saa olla hihaton. Naisen asu on usein paljastava, joskin lantiolinjan ja rintojen alueen tulee olla kokonaan peitetty.

Menestyneimmät kilpatanssijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta aikojen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestynein kilpatanssipari on Skotlantia edustanut Donnie Burns ja Gaynor Fairweather, jotka voittivat vuosina 1984–1998 yhteensä 14 latinalaistanssin ammattilaisluokan maailmanmestaruutta. Vakiotansseissa menestynein pari on Englantia edustanut Marcus Hilton ja Karen Hilton, jotka voittivat vuosina 1990–1998 yhteensä yhdeksän ammattilaisluokan maailmanmestaruutta. Hiltonit voittivat myös 10-tanssin mestaruuden vuonna 1986.

Tämän hetken parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latinalaistanssien ammattilaisluokkaa hallitsevat tällä hetkellä Saksaa edustava Bryan Watson ja Carmen Vincelj. He ovat voittaneet maailmanmestaruuden vuodesta 1999 ja ovat olleet jo vuosia voittamattomia. Heidän vakavimmin otettavia haastajiaan ovat Slavik Kryklyvyy ja Elena Khorova sekä Michal Malitowski ja Joanne Leunis. Vakiotansseissa valtikka siirtyi vuonna 2005 italialaisparille Mirko Gozzoli ja Alessia Betti, He uusivat mestaruutensa vuonna 2006. Heidän kovin haastajansa tällä hetkellä on pari Timothy Howson ja Joanne Bolton, Englanti.

Suomalaismenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestynein suomalaispari kautta aikojen on Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari. He voittivat vuosina 1997–2001 Blackpoolissa latinalaistanssien ammattilaisluokan yhteensä neljästi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]