Kilowattituntimittari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mekaanisen kWh mittarin osat:
1. Jännitekela, kytketty mitattavan tehon rinnalle.
2. Virtakela - kytketty sarjaan kuorman kanssa.
3. Staattori - keskittää ja rajaa magneettikenttää.
4. Pyörivä alumiinikiekko
5. Jarruttavat kestomagneetit
6. Akseli.
7. Asteikko ja osoittimet.

Kilowattituntimittarilla (kWh-mittari tai sähkömittari) mitataan kulutetun sähköenergian määrää. Kotitalouksilta mitataan vain pätötehon kulutus, mutta suuremmilta sähkönkäyttäjiltä mitataan myös loisteho. Joissain tapauksissa mittarilla voidaan mitata sähköä useammissa tariffiluokissa, kuten esimerkiksi erihintaiset päivä- ja yösähkö erikseen.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhemmissa mittareissa on kaksi sähkömagneettia, jotka aiheuttavat pyörrevirtoja alumiinikiekkoon. Pyörrevirrat aiheuttavat kiekkoon voiman, joka saa kiekon pyörimään. Alumiinikiekon toisella laidalla on kestomagneetti, joka pyrkii hidastamaan kiekon pyörimistä. Alumiinikiekon pyöriminen on verrannollinen sähkömagneettien kautta kulkevaan tehoon. Alumiinikiekon pyöriminen välitetään hammasrattaiston välityksella laskurille tai viisareille, joista kulutettu energia voidaan lukea.

Uudemmat mittarit toimivat elektronisesti, ne ovat mikroprosessoripohjaisia ja mittaavat vaihejännitteet ja eri vaiheissa kulkevat sähkövirrat. Näistä tiedoista saadaan kulutettu teho watteina. Kun mittausten aikaväli on tiedossa, voidaan tästä laskea kulutettu energia jouleina, tai yleisimmin kilowattitunteina (kWh). Suomessa etäluettavat elektroniset sähkömittarit on otettu laajaan käyttöön 2010-luvulla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.