Kilkennyn konfederaatio
Kilkennyn konfederaatio oli Irlannin katolisten vuonna 1642 perustama liitto, joka hallitsi huomattavaa osaa Irlannista vuoteen 1649 saakka niin sanotun konfederaation sodan aikana. Konfederaation joukot pitivät hallussaan suurta osaa Irlannista, mutta sisäiset erimielisyydet hankaloittivat sen toimintaa.
Konfederaation perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konfederaatio syntyi vuoden 1641 katolisten kapinan ja samaan aikaan käynnissä olleen Englannin sisällissodan seurauksena. Sen perustivat Irlannin vanhoihin englantilaistaustaisiin katolisiin ylimyssukuihin (Old English) kuuluneet Irlannin parlamentin edustajat yhdessä katolisten piispojen kanssa, joista kumpikaan ryhmä ei ollut osallistunut itse kapinaan. Heidän alkuperäisenä tarkoituksenaan oli saada järjestystä alueille, jotka kapinalliset olivat vallanneet.[1] Kilkennyn kaupungissa toukokuussa 1642 pidetty kirkolliskokous kutsui katolisia eri puolilta Irlantia kokoontumaan sinne ja kesäkuussa katolisten ”korkein neuvosto” järjestäytyi Kilkennyssä.[2] Konfederaation edustajakokous kokoontui ensimmäisen kerran Kilkennyssä 24. lokakuuta 1642 ja se kutsuttiin koolle kahdeksan kertaa vuoteen 1650 mennessä.[1] Kokous asetti Irlannille hallituksen, ryhtyi keräämään veroja ja kokoamaan armeijaa.[3] Konfederaation hallitsema alue käsitti noin kaksi kolmasosaa Irlannista.[2]
Konfederaation sodan vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konfederaation johtajat vaativat katolisen uskon turvaamista, takavarikoitujen maiden palauttamista ja riippumattoman Irlannin parlamentin perustamista.[4] Heidän tavoitteenaan oli sovinto Englannin kuninkaan Kaarle I:n kanssa, sillä kuningasta pidettiin ainoana turvana katolisuuden vastaista Englannin parlamenttia vastaan.[1] Kaarle I oli jo vuodesta 1643 alkaen halukas saamaan aikaan sovinnon Irlannin konfederaation kanssa sinä toivossa, että hän saisi koottua Irlannista uskollisia joukkoja, jotka kääntäisivät sisällissodan Englannissa hänen voitokseen. Kaupankäynti rauhanehdoista jatkui sitä mukaa kun kuninkaan asema heikkeni.[5] Samaan aikaan konfederaation joukot kävivät Irlannissa sotaa ja vuodesta 1644 alkaen myös hedelmättömiä rauhanneuvotteluita Dublinia kuninkaan edustajana hallinneen Ormonden herttuan kanssa. Konfederaation joukkojen komentajaksi oli Ulsterissa nimitetty Owen Roe O’Neill ja Leinsterissa Thomas Preston, joista varsinkin O’Neill saavutti useita voittoja. Parlamentin vastarinta kaatoi kuninkaan yrityksen solmia konfederaation kanssa aselepo syksyllä 1643 ja sama toistui vuonna 1645.[3]
Vuonna 1645 Irlantiin saapui paavin lähettiläs Giovanni Battista Rinuccini, joka toi konfederaation armeijalle aseita ja lietsoi sitä jatkamaan sotimista sekä tukemaan kuningasta sisällissodassa. Konfederaatio kuitenkin allekirjoitti maaliskuussa 1646 Ormonden kanssa sopimuksen, joka sisälsi Englannin puolelta vain vaatimattomia uskonnonvapauteen liittyneitä myönnytyksiä. Tämän seurauksena konfederaation sisälle syntyi hajaannus, kun osa halusi – Rinuccinin tukemana – täyttä riippumattomuutta Irlannille ja osa oli valmis tyytymään sopuun kuninkaan kanssa sillä ehdolla, että lähinnä katolisten uskonnonvapaus turvattaisiin. Jyrkempi linja vahvistui, kun sitä tukenut O’Neill saavutti myöhemmin samana vuonna kuuluisimman voittonsa lyödessään skotlantilaisen kenraali Robert Monron armeijan Benburbin taistelussa.[3]
Kaarle I:n tappio Englannin sisällissodassa sinetöi lopulta Irlannin konfederaation kohtalon. Ormonde luovutti kesällä 1647 vallan Dublinissa parlamenttia tukeneelle armeijalle, jota komensi eversti Michael Jones. Jones voitti elokuussa 1647 Prestonin Dungan Hillin taistelussa ja löi myöhemmin konfederaation joukot myös Rathminesin taistelussa.[3][5] Konfederaatio sai tammikuussa 1649 solmittua rauhan kuningas Kaarle I:n kanssa, mutta ilo oli lyhytaikainen, sillä vielä saman kuukauden aikana Englannin parlamentti tuomitsi kuninkaan kuolemaan ja hänet teloitettiin. Oliver Cromwell nousi maihin Irlannissa elokuussa 1649 ja kukisti konfederaation valloittaessaan koko saaren. Hän valtasi Kilkennyn maaliskuussa 1650.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d The Confederation of Kilkenny (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Kilkenny Education Center. Viitattu 24.5.2014.
- ↑ a b Confederation of Kilkenny (englanniksi) Encyclopedia of Irish History and Culture (2004). Encyclopedia.com. Viitattu 24.5.2014.
- ↑ a b c d The Confederation of Kilkenny (1642-1649) (englanniksi) A Concise History of Ireland (P. W. Joyce 1909). Library Ireland. Viitattu 24.5.2014.
- ↑ Mike Cronin: A History of Ireland, s. 73. Palgrave 2001.
- ↑ a b Confederation of Kilkenny (englanniksi) A Dictionary of British History. Oxford Index. Viitattu 24.5.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A Failed Revolution? The Irish Confederate war in its European context (3:1) (englanniksi) History Ireland