Kiljuhanhi
Sivulta puuttuu | Kiljuhanhi | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
_(2).JPG) |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Anser erythropus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Kiljuhanhi Wikispeciesissä |
Kiljuhanhi (Anser erythropus) on tundrahanhen läheinen sukulainen, uhanalaisin hanhi koko Euraasiassa, ja kaikkialla kanta pienenee hälyttävästi. Maailmankannaksi arvioidaan enää noin 25 000 yksilöä. Pohjoismaiden (Norja, Suomi, Ruotsi) pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä enää 20–30 paria, ja kannan kehitys on edelleen taantuva. Suomesta ei ole tehty pesimälöytöjä vuoden 1995 jälkeen[2]. Monia istutusprojekteja meneillään ja suurin osa eteläisessä Pohjolassa tavattavista kiljuhanhista lienee näistä kokeiluista lähtöisin.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Tämä pieni hanhi on heinäsorsan kokoinen, yleisväriltään ruskehtava. Muistuttaa lähinnä lähisukulaistaan tundrahanhea, mutta on pienempi, keltainen silmärengas on voimakas ja otsan valkea "kilpi" jatkuu päälaelle. Jalat ovat kirkkaanoranssit. Pituus 60 cm, siipien kärkiväli 110 cm, paino 1,6–2,5 kg.
Vanhin suomalainen rengastettu kiljuhanhi on ollut 3 vuotta 10 kuukautta 30 päivää vanha.
Levinneisyys [muokkaa]
Kiljuhanhi pesii Aasian pohjoisosissa, lähinnä Siperiassa, sekä Lapissa ja Kölivuoristossa, talvehtii Etelä-Euroopassa kuten Kreikassa sekä Kiinassa. Muuttomatkoillaan linnut levähtävät usein Kazakstanissa missä niitä on metsästetty massoittain. Talvehtimis- ja muuttoreittien metsästystä pidetään nykyisin kiljuhanhien suurimpana uhkana.
Euroopassa pesii ainoastaan 49–70 paria, Venäjällä ehkä 1 000–2 500 paria.
Elinympäristö [muokkaa]
Kiljuhanhi viihtyy metsätundralla.
Suojelu [muokkaa]
1900-luvun alussa Pohjoismaissa pesi tuhansia kiljuhanhipareja, nykyisin pesiviä pareja on jäljellä alle 15. Laji rauhoitettiin Suomessa 1969. WWF:llä on kiljuhanhityöryhmä. 1980-luvulta alkaen kiljuhanhia on kasvatettu tarhoissa ja istutettu luontoon sekä Suomessa että Ruotsissa, jonne on syntynyt pysyvä kanta. Suomessa istutuksia kokeiltiin 2000-luvun alussa, mutta kokeilu epäonnistui. Vuonna 2009 on aloitettu uusi kokeilu, jossa mukana on kiljuhanhen poikasia ja niille emoiksi valkoposkihanhia.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Anser erythropus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Veikko Neuvonen ja Hannu Hautala: Mutkikas muuttoreitti. Metsästys ja kalastus, 2007, nro 10, s. 10–11.
- ↑ Suomesta hävinneitä kiljuhanhia istutettiin Enontekiölle Yle.fi. Viitattu 5.8.2009.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- WWF Suomi: Kiljuhanhi
- Metsä.fi: Kiljuhanhi
- Portal to the Lesser White-fronted Goose (englanniksi)
- Tietoa kiljuhanhesta
- Kiljuhanhi Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kiljuhanhi (Anser erythropus)
- ITIS: Anser erythropus (englanniksi)
