Kikukawa Eizan
| Kikukawa Eizan | |
|---|---|
![Kikukawa Eizan: Fūryū karyō... ('Metsästäjän elegantit varusteet'), 1824, 36 × 26 cm, puupiirrospainokuva. Bilbao Fine Arts Museum, Bilbao.[1]](/wiki/Tiedosto:Kikukawa_Eizan_-_Untitled_-_Google_Art_Project_(809353).jpg) Kikukawa Eizan: Fūryū karyō... ('Metsästäjän elegantit varusteet'), 1824, 36 × 26 cm, puupiirrospainokuva. Bilbao Fine Arts Museum, Bilbao.[1] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1787 |
| Kuollut | 1867 |
| Kansalaisuus | Japani |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvataide |
| Taidesuuntaus | ukiyo-e |
 Nimikirjoitus |
|
Kikukawa Eizan (jap. 菊川 英山, 1787–1867), joskus Kikugawa Eizan oli japanilainen kuvittaja, puupiirrospainokuvien suunnittelija ukiyo-e-tyylisuunnassa ja taidemaalari Edo-kaudella. Hänet tunnetaan erityisesti bijingan (kirjaimellisesti 'kauniiden naisten kuvat') tekijänä.[2][3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eizan oli Kanō-koulukunnan maalarin Kikugawa Eijin poika. Hän opiskeli aluksi isänsä, ja myöhemmin Shijō-koulukunnan maalarin Suzuki Nanrein (1775–1844) ja Katsushika Hokusain oppilaan Totoya Hokkein (1780–1850) johdolla. Hänen ensimmäiset tunnetut työnsä olivat vuosina 1806–1807 suunniteltuja nimellä uchiwa-e tunnettuja viuhkaan painettuja kuvia.[2]
Eizan sai vaikutteita Hokusailta ja Kitagawa Utamarolta ja erikoistui bijinga-kuviin.[2] Häntä pidetään yleisesti lahjakkaimpana suunnittelijoista, jotka seurasivat ja jäljittelivät Utamaron tyyliä.[5] Eizan suunnitteli useimpien muiden ukiyo-e-mestareiden tavoin myös eroottisia shunga-kuvia. Hänestä tuli aikansa johtavia shunga-suunnittelijoita, kun useat muut suunnittelijat ja koko Utagawa-koulukunta pidättäytyivät kaikkien riskejä sisältäneiden kuvien suunnittelemisesta Utamaron 1804 saaman vankeustuomion jälkeen.[6]
Eizan työskenteli uransa aikana yli kolmenkymmenen kustantajan kanssa, ja perusti myös oman ukiyo-e-koulunsa.[2] Yksi hänen oppilaistaan oli myöhemmin menestynyt Keisai Eisen.[5] Eizan lopetti painokuvien suunnittelun 43-vuotiaana vuonna 1830, mutta jatkoi maalaamista. Hänen viimeinen tunnettu maalauksensa on vuodelta 1863, jolloin hän oli 77-vuotias. Eizan kuoli vuonna 1867.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harris, Frederick: Ukiyo-e: the art of the Japanese print. Tokyo: Tuttle Pub, 2010. ISBN 978-1-4629-0614-7.
- Marks, Andreas: Japanese woodblock prints: artists, publishers, and masterworks, 1680-1900. Tokyo: Tuttle, 2010. ISBN 978-1-4629-0599-7.
- Munsterberg, Hugo: The Japanese print: a historical guide. New York: Weatherhill, 1982. ISBN 0-8348-0167-1.
- Uhlenbeck, Chris & al: Japanese erotic fantasies: sexual imagery of the Edo period. Amsterdam: Hotei Pub, 2005. ISBN 90-74822-66-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fūryū karyō... (The Elegant Set of the Hunter) Google Arts & Culture. Viitattu 9.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Marks 2010 s. 250
- ↑ Harris 2010 s. 112–113
- ↑ Anonymous: Sugatano of Sugata Ebisuya in the Morning, Hour of the Rabbit, from the series The Twelve Hours in the Pleasure Quarters Cleveland Museum of Art. 30.10.2018. Viitattu 9.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Munsterberg 1982 s. 133–134
- ↑ Uhlenbeck 2005 s. 148–149
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kikukawa Eizan Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
