Kiintymyssuhde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kiintymyssuhde on lapsen ja hänen huoltajansa (yleensä äidin) välinen tunnesuhde, joka syntyy lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta. Lapsi muodostaa ensimmäisen suhteensa äitiin tai muuhun häntä ensisijaisesti hoitavaan henkilöön. Kun lapsen tarpeet huomataan ja niihin reagoidaan oikein ja nopeasti, vauva oppii luottamaan aikuiseen ja hänelle syntyy turvallinen olo.

Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon, minäkuvaan ja siihen, miten hän aikuisena luottaa muihin ihmisiin.

Kiintymyssuhteita on neljänlaisia; turvallisesti, välttelevästi, vastustavasti ja ristiiriitaisesti kiintyneitä.

Turvallinen kiintymyssuhde, jossa lapsen tarpeet on huomioitu, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde on toimiva. Lapsi luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla jos lapsi tarvitsee tätä. Turvallisesti kiintynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, avoin ja luottavainen ja hän luo onnistuneita ihmissuhteita.

Turvaton kiintymyssuhde, jossa lapsi välttelee tarvitsevuutta, koska on oppinut äidin läsnäolon ja saatavuuden olevan epävarmaa. Turvattomasti kiintynyt lapsi voi olla kiintynyt joko takertuvasti, välttelevästi tai pelokkaasti. Turvattomasti kiintynyt lapsi pelkää aikuisena hylätyksi tulemista ja välttelee siksi läheisiä ihmissuhteita.

Vauvan ja äidin välistä kiintymyssuhdetta on tutkittu ns. vierastilanne-menetelmällä. Tutkimuksessa katsottiin miten lapsi reagoi joutuessaan eroon äidistään ja miten hän suhtautuu äitiin kun tämä tulee takaisin.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]