Kiintopiste (maanmittaus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalainen kiintopiste.

Maanmittauksessa kiintopiste on maastoon pysyvästi merkitty maastonkohta, jonka sijainti tai korkeus on tarkasti määritetty suhteessa muihin kiintopisteisiin tai tiettyyn koordinaatistoon. Merkkinä voi olla esimerkiksi pultti kalliossa tai kadun pinnassa, maston tai majakan huippu, tai valtakunnan rajapyykki. Kiintopisteitä käytetään lähtökohtana, kun määritetään muiden maastonkohtien sijainteja tai korkeuksia. Kiintopiste voi olla tasokiintopiste, jolloin sen paikka tunnetaan tarkasti leveys- ja korkeuspiirien suhteen, korkeuskiintopiste, jolloin sen paikka tunnetaan pystysuunnassa suhteessa keskimääräiseen merenpinnan tasoon tai teoreettiseen geoidiin, tai se voi olla molempia samanaikaisesti.

Suomessa valtakunnallista kiintopisterekisteriä pitää maanmittauslaitos. Kunnilla on omia kiintopisteverkkojaan.

Tasokiintopisteiden mittauksissa on aiemmin käytetty kolmiomittausta, kun taas nykyään käytetään erityisesti maanmittaustarkoitukseen suunniteltuja, tavallista tarkempia satelliittipaikannusmenetelmiä. Korkeuskiintopisteet on puolestaan määritetty vaaitsemalla.[1]

Mittaustavoista johtuen kiintopisteen paikan epävarmuus on suurimmillaan korkeudessa. Vaakatasossa tarkkuus on parhaimmillaan millimetriluokkaa, samalla kun pystysuuntaan harvoin päästään laajemmalla alalla edes alhaisiin senttimetreihin, satelliittejakaan hyödyntäen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kiintopisteet Maanmittauslaitos. Viitattu 19.10.2009.