Kiinnekirja
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kiinnekirja oli tuomioistuimen antama todistus kiinteistön uudelle omistajalle siitä, että tämä oli saanut saannolleen lainhuudon ilman, että saantoa oli moitittu. Kiinnekirja päätti lainhuudatusmenettelyn, josta määrättiin ensimmäisen kerran vuoden 1734 lakiin sisältyneessä maakaaressa. Useimmissa tapauksissa saannolle oli saatava kolme lainhuutoa ennen kiinnekirjan antamista. Tiedot lainhuutojen myöntämisajankohdista merkittiin kiinnekirjaan. Kiinnekirjoja ei ole annettu enää vuoden 1931 jälkeen aloitetuissa lainhuudatuksissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso Tietosanakirja, 4. osa, Keuruu 1962, palsta 958,
- Ruotsin Waltakunnan Laki, hywäksytty ja wahwistettu Waltiopäiwillä wuonna 1734. Uusi suomennos. Helsinki, 1865, sivut 57-61
- Laki lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta (86/1930). FINLEX. (viitattu 23.10.2012)