Kiinanloistofasaani
| Kiinanloistofasaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: |
Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: |
Linnut Aves |
| Lahko: |
Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: |
Aitokanat Phasianidae |
| Suku: |
Loistofasaanit Lophophorus |
| Laji: | lhuysii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lophophorus lhuysii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kiinanloistofasaani (Lophophorus lhuysii) on endeemisenä eteläisessä Kiinassa ja Tiibetissä tavattava aitokanoihin kuuluva lintulaji. Laji luokitellaan uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneeksi.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanloistofasaani on suurehko kanalintu ja se voi saavuttaa 75–80 cm pituuden. Lajilla esiintyy sukupuolidimorfiaa ja koiras on huomattavasti värikkäämpi kuin naaras. Kiinanloistofasaanin selkä, siivet ja pyrstö ovat väriltään kiiltävän sinivioletit. Pää on vihreä ja päässä on violetti harja. Naama on osittain höyhenistä paljas ja väriltään sininen. Kaula ja niska ovat väriltään pronssinväriset. Koiraan rinta ja vatsa ovat kiiltävän mustat. Naaras on väritykseltään vaatimattomampi ja suurimmaksi osaksi ruskeankirjava ja selkä on valkoinen.[2][3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanloistofasaania tavataan lounaisesta Kiinasta ja Tiibetistä. Laji elää korkealla vuoristometsissä, tyypillisesti noin 2 800–4 900 metrin korkeudessa, ja paikoitellen puurajan yläpuolella alppiruusuja kasvavilla alueilla ja vuoristonummilla. Lajin kantaa uhkaa elinympäristöjen häviäminen laiduntamisen, ravintokasvien keräämisen, pesien tuhoaminsen ja laittoman metsästyksen vuoksi. Kiinanloistofasaanikannan kooksi arvioidaan 2 500–10 000 yksilöä.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Lophophorus lhuysii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Chinese Monal - BirdLife Species Factsheet archive.org. BirdLife International. Arkistoitu 7.9.2016. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b John Ramsay MacKinnon: A Field Guide to the Birds of China, s. 46. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-854940-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.10.2013). (englanniksi)