Kiinanaurinkomäyrä
| Kiinanaurinkomäyrä | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Melogale moschata (Gray, 1831) |
||||||||||||||||||
| Kiinanaurinkomäyrän levinneisyysalue | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Kiinanaurinkomäyrä (Melogale moschata) on noin 50–66 cm (häntä mukaan lukien) pitkä näätäeläin, joka kuuluu aurinkomäyrien sukuun.[2] Sillä on muista Kaukoidän näätäeläimistä poiketen kasvoissaan naamarimaiset kuviot. Sen perärauhaset ovat muiden näätäeläinten tavoin hyvin kehittyneet, ja se pystyy tarvittaessa puolustautumaan erittämällä niistä pahanhajuista nestettä. Lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ehdotettu kiinanhillerimäyrää[3].
Sisällysluettelo |
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Kiinanaurinkomäyrän levinneisyys kattaa Koillis-Intian, Etelä-Kiinan ja osan Indonesiaa. Se suosii ruohikkoisia alueita, joilla kasvaa puita, sillä hyvänä kiipeilijänä se hakee toisinaan ravintonsa puista. Se on yöaktiivinen ja oleskelee päivisin maanalaisissa onkaloissa.
Ravinto [muokkaa]
Kiinanaurinkomäyrän ravintoon kuuluu hedelmien lisäksi pikkueläimiä ja selkärangattomia, kuten sirkkoja, kotiloita ja matoja.
Lisääntyminen [muokkaa]
Kiinanaurinkomäyrä synnyttää touko-kesäkuussa yleensä kolme poikasta.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Melogale moschata IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 124. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ Nisäkäsnimistöehdotus
Sivulta puuttuu