Kiiltosiilikäs

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiiltosiilikäs
Callimorpha dominula BUND.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Aitosiilikkäät Arctiinae
Suku: Callimorpha
Laji: dominula
Kaksiosainen nimi
Callimorpha dominula
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Panaxia dominula
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kiiltosiilikäs Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kiiltosiilikäs Commonsissa

Kiiltosiilikäs (Callimorpha dominula) on siilikkäisiin kuuluva perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiiltosiilikäs on helposti tunnistettava perhoslaji. Etusiivet ovat pohjaväriltään mustanvihreät ja niissä on sininen metallinen hohde. siipien kuviointina ovat väriltään kellanvalkoisesta oranssiin vaihtelevat, epäsäännöllisen muotoiset laikut. Takasiivet ovat karmiininpunaiset. Niissä on mustia laikkuja sekä musta reunus. Ruumis on mustanvihreä, mutta keskiruumiin selkäpuolella on kaksi oranssia juovaa ja takaruumiissa kaksi leveää punaista selkäjuovaa. Siipiväli on 44–56 mm.[1][2]

Toukka on tumma ja lyhytkarvainen, täysikasvuisena 45–49 mm pitkä ja muistuttaa suuresti nokkosperhosen toukkaa.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalainen laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski-Euroopan läpi Turkkiin ja Iraniin saakka.[4] Suomessa kiiltosiilikästä tavataan paikoin Itä-Suomessa sekä pitkin etelärannikkoa, mutta tärkeimmät esiintymät ovat Uudellamaalla. Laji lentää yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta elokuun alkuun.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enimmäkseen päiväaktiivinen laji, joka lentää etenkin iltapäivällä, mutta saattaa tulla yöllä valolle. Kiiltosiilikäs viihtyy kosteissa lehtimetsissä, aukkopaikoilla ja metsänreunustoilla. Se on kuitenkin esiintymiseltään paikoittainen ja joskus esiintymä saattaa olla maantieteellisesti hyvinkin pienellä alueella. Lisäksi eri esiintymät ovat yleensä erillään toisistaan. Lajilla on taipumusta vaellukseen, jolloin sitä voi tavata kaukanakin tavallisten esiintymispaikkojen ulkopuolella. Useimmista muista siilikäslajeista poiketen kiiltosiilikään imukärsä on hyvin kehittynyt ja perhonen käy innokkaasti ruokailemassa kukilla, etenkin ohdakkeilla.[4]

Naaras munii maahan 200–300 munaa. Nuoret toukat viihtyvät ryhmissä eivätkä erityisemmin piilottele. Toukka onkin tavallisin elämänvaihe, jossa kiiltosiilikkään tapaa. Toukka talvehtii ja koteloituu alkukesästä ravintokasville lähelle maanpintaa.[4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka on polyfagi ja elää erityisesti vadelmalla (Rubus idaeus) sekä nokkosella (Urtica dioica).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=2068
  2. http://www.uksafari.com/scarlettigers.htm
  3. toukka
  4. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 416–417
  5. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]