Kihti
| Kihti | |
|---|---|
 Akuutti kihtikohtaus vasemmassa jalkaterässä. |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | M10 |
| ICD-9 | 274.00-274.1-274.8-274.9 |
| OMIM | 138900 |
| MedlinePlus | 000422 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
.jpg)
Kihti on sairaus, jossa virtsahappoa kertyy liikaa elimistöön.[1] Sairauden syynä voi olla virtsahapon aineenvaihdunnan häiriö tai munuaisten toiminnan heikentyminen, jolloin uraatit eli virtsahapon suolat eivät pääse virtsaan vaan kertyvät elimistöön.
Puriinia sisältävät ruuat kiteyttävät virtsahappoa ja lisäävät tulehdusriskiä. Tutkimusten mukaan erityisesti eläinperäinen, puriinia sisältävä ravinto on haitallista.[2] Erityisen runsaina puriinilähteinä mainitaan mm. anjovis, sardiini, silli, tietyt sisäelimet, riistaliha ja äyriäiset.
Kihdin ensioireena on yleensä yöllä alkava nivelkipu isovarpaan tyvessä. Sen aikana koko varvas muuttuu punoittavaksi, kuumaksi ja aristavaksi. Oireen yleensä laukaisee tietty ruoka-aine, alkoholin käyttö, runsas ateriointi tai vamma.
Tulehdus häviää runsaassa viikossa, mutta se uusiutuu ja leviää alaraajojen muihin niveliin, jos sairautta ei huomata ja hoitoa aloiteta. Pitkäaikainen kihti muodostaa ihonalaisia virtsahappokertymiä jänteisiin ja rustoihin.
Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan kihdillä tai lähinnä elimistöön kertyvällä, sitä aiheuttavalla virtsahapolla saattaa olla dementiaa ehkäisevä vaikutus. Britanniassa vuosina 1995–2013 tehdyssä tutkimuksissa ilmeni, että kihtipotilaiden riski sairastua Alzheimerin tautiin oli 24 prosenttia pienempi kuin vertailuryhmällä. Tutkimuksesta kertoi brittiläinen reumatautien tieteellinen julkaisu Annals of the Rheumatic Diseases.[3]
Kihti todetaan tutkimalla nivelnestettä, ja sitä hoidetaan lääkkeillä ja ruokavaliomuutoksilla.
Anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa (ATC) kihtilääkkeinä käytetään seuraavia eri tavoin vaikuttavia lääkeaineita:
- Virtsahapon muodostumista estävät valmisteet:
- Virtsahapon eritystä lisäävät valmisteet:
- Virtsahappometaboliaan vaikuttamattomat valmisteet:
- Muut kihtilääkkeet:
Syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virtsahapon kiteytyminen, johon liittyy usein suhteellisen korkea veren virtsahappopitoisuus, on kihdin pääasiallinen syy. Se voi johtua ruokavaliosta, geneettisestä alttiudesta tai virtsahapon suolan, uraatin, riittämättömästä erittymisestä.[4] 90 prosentissa tapauksista hyperurikemian ensisijainen syy on munuaisten riittämätön virtsahapon tuotanto, kun taas alle 10 prosentissa tapauksista syynä on ylituotanto. 10 prosentilla hyperurikemiaa sairastavista ihmisistä kehittyy kihti jossain vaiheessa elämäänsä.[5] Riski kuitenkin vaihtelee hyperurikemian asteen mukaan. Tasoilla 415-530 µmol/l (7-8,9 mg/dl) riski on 0,5 % vuodessa, kun taas tasoilla yli 535 µmol/l (9 mg/dl) riski on 4,5 % vuodessa.[6]
Elämäntapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokavalioon liittyvät syyt aiheuttavat noin 12 % kihti-tapauksista, ja niillä on vahva yhteys alkoholin, makeutettujen juomien, lihan ja merenelävien kulutukseen.[7][8] Runsaasti virtsahappoa sisältäviä puriinipitoisia elintarvikkeita ovat mm. kuivatut sardellit, katkaravut, lihan sivutuotteet, kuivatut sienet, merilevä ja oluthiiva. Myös kananliha ja peruna näyttävät liittyvän asiaan. Muita laukaisevia tekijöitä ovat mm. fyysiset traumat ja leikkaukset.
Fyysinen kunto, terve paino, vähärasvaiset maitotuotteet ja vähäisemmässä määrin kahvi sekä C-vitamiinin saanti näyttävät vähentävän kihdin kehittymisen riskiä; C-vitamiinilisällä ei kuitenkaan näytä olevan merkittävää vaikutusta henkilöillä, joilla on jo diagnosoitu kihti. Myös maapähkinöillä, mustalla leivällä ja hedelmillä on suojaava vaikutus, minkä uskotaan johtuvan osittain niiden insuliiniresistenssiä alentavasta vaikutuksesta.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jorma Palo: Jorma Palon lääkärikirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-25803-2.
- Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (FIMEA): ATC-DDD luokitus[vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
- ↑ Choi H, Atkinson K, Karlson E, Willett W, Curhan G: Purine-rich foods, dairy and protein intake, and the risk of gout in men. N Engl J Med, 2004. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kihti voi torjua Alzheimerin taudin riskiä. Helsingin Sanomat, 5.3.2015, s. A31. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.3.2015.
- ↑ Gout www.thelancet.com. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ SLC2A9 is a newly identified urate transporter influencing serum urate concentration, urate excretion and gout www.nature.com. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Gout: an update pubmed.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Probiotics for gout? www.omni-biotic.com. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Gout www.acpjournals.org. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ A prescription for lifestyle change in patients with hyperuricemia and gout journals.lww.com. Viitattu 31.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kihti ja muut kideartriitit, Terveyskirjasto: Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009