Kiharapelikaani
| Kiharapelikaani | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Pelecanus crispus Bruch, 1832 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Kiharapelikaani Wikispeciesissä |
Kiharapelikaani (Pelecanus crispus) on suurikokoinen valkoinen pelikaanilintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 160–180 cm, siipien kärkiväli 270–320 cm ja paino 10–13 kg. Hieman pelikaania suurempi, harmahtavan valkoinen suuri lintu. Lisääntymisaikana kurkkupussi on väriltään punertava ja rinnassa on vaaleankeltainen läikkä. Vanhan linnun niskassa on kiharoista höyhenistä muodostunut töyhtö. Lennossa näkyy harmaa siiven kärki. Nuoret linnut ovat yläpuolelta harmaanruskeita ja alapuolelta valkoisia.
Esiintyminen [muokkaa]
Uhanalainen lintu, jonka populaatio oli kooltaan 1900–2700 paria vuonna 1991. Silloin se pesi 22 yhdyskunnassa Balkanilta Kiinaan. Kreikassa olevalla Mikri Prespan järvellä pesivä yhdyskunta on kasvanut, mutta muualla laji on taantunut. Kosteikkojen kuivatus, kalastajien häirintä ja metsästys ovat suurimpia syitä kannan pienenemiseen. Lyhyen matkan muuttolintu. Lajia ei ole tavattu Suomessa.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Jokisuistot, joet ja matalat järvet. Pesii saarilla tai laajoissa järviruokokasvustoissa.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesii yhdyskunnittain, joskus yksittäispareina, usein pelikaanien seurassa. Pesä on maassa, ja se on rakennettu oksista, ruo'oista ja ruohoista, ja on halkaisijaltaan 65 cm ja korkeudeltaan 1 m. Munia on keskimäärin 2, haudonta kestää noin kuukauden. Poikaset syntyvät kaljuina, ja saavat sittemmin valkoisen untuvapeitteen. Sukukypsä 3 tai 4 vuoden iässä.
Ravinto [muokkaa]
Syö kaloja, joita saalistaa yleensä yksin tai parin-kolmen linnun ryhmissä. Kreikassa on havaittu lajin kalastavan yhdessä merimetsojen kanssa.
Lähteet [muokkaa]
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Stamps of Israeli birds
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Pelecanus crispus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ BirdLife Suomi (Suomessa tavatut lintulajit)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kiharapelikaani Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
