Kiertoilmahengitys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kiertoilmahengitys on puhallinsoittajien käyttämä tekniikka, jossa hengitetään sisään samalla kun ilmaa puhalletaan ulos. Didgeridoon soitto perustuu osittain kiertoilmahengitykseen jonka avulla voidaan soittaa tauotta jopa tunteja, mikä ei tästä huolimatta ole didgeridoon soiton päätarkoitus.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertoilmahengityksessä keuhkot vedetään täyteen ilmaa ja aletaan puhaltaa ilmaa soittimeen. Kun ilma alkaa loppua, ilma varastoidaan poskiin niin, että ne pullistuvat. Nyt ilma puristetaan poskilihaksilla soittimeen samalla, kun lisää ilmaa vedetään nenän kautta sisään, jonka jälkeen voidaan taas puhaltaa normaalisti keuhkoista. Parhaiten kiertoilmahengityksen oppii hyvän opettajan opastuksella, jolloin tekniikan voi oppia jopa 15 minuutissa. Oppiminen on tietysti yksilöllistä ja suurimmat esteet oppimiselle ovat negatiiviset ennakkoasenteet ja käsitykset omasta oppimiskyvystä. Kiertoilmahengitys perustuu täysin motoriikkaan eli lihasten tietoiseen hallintaan. Hengitystekniikan oppiminen onkin tämän takia enimmäkseen oivallus. Yleensä ihminen opittuaan tekniikan ihmettelee, miksei hän ole aina tehnyt niin. Kiertoilmahengitys on kuin polkupyörällä ajo, joka tallentuu pikkuaivoihin, eikä taito unohdu koskaan.

Harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivan ensimmäiseksi ennen kuin kiertoilmahengitystä edes aletaan harjoitella, tulisi opetella nk. palleahengitys jos ei sitä jo ennalta osaa. Palleahengityksessä pallea työntyy ulos sisäänhengityksessä ja uloshengityksen aikana se painuu takaisin omalla painollaan ilman ponnisteluja. Synnyttyään ihminen on luonnostaan palleahengittäjä, mutta suurin osa meistä poisoppii tästä mm. ympäristön vaikutusten takia, jolloin ihmisestä tulee rintakehällä hengittäjä, joka on turhaa, raskasta ja elämänlaatua huonontavaa. Palleahengityksen takaisinoppiminen on helppoa ja sopii laiskimmillekin. Hyvä hetki harjoitteluun on nukkumaan mennessä. Makaa sängyssä selälläsi ja aina sisään hengittäessä työnnä palleaa ulospäin ja uloshengityksesä anna sen laskeutua omalla painolla takaisin. Tähän harjoitteluun riittää jopa 5 minuuttia muutamana iltana. Helppous piilee oikeastaan siinä, että palleahengitystä ei opetella, koska ihminen osaa sen jo luonnostaan vaan kyseessä onkin harjoittelu rintakehähengityksen lopettamiseksi.

Kiertoilmahengitys on helpointa opetella didgeridoon avulla. Tekniikan oivaltamisen jälkeen soinnissa esiintyy melkein aina pienehkö tauko tai asiaankuulumaton suvanto, jonka saa hiottua pois nopeasti siten, että tavallinen ämpäri täytetään vedellä, johon didgeridoon kärki upotetaan juuri ja juuri pinnan alle (tätä ei suositella puisille soittimille). Tämän jälkeen kiertoilmahengitetään veteen siten, että vesi kuplii. Veden tuottama vastapaine auttaa lihaksia mukautumaan mahdollisimman tasaiseen soitantoon, ja kehittymisen myötä didgeridoon päätä voi työntää syvemmälle jolloin vastapaine lisääntyy. Hurjimmat tarinat kertovatkin Aboriginaaleista jotka työntävät didgeridoon melkein suukappaletta myöten veteen ja kiertoilmahengittävät.

Turvallisuusohjeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiallisessa harjoittelussa on aina vaarana hyperventilaatio ja/tai tajunnan menetys. Harjoittelu tulee aina rajoittaa yksilön oman sietokyvyn rajoihin. Jos harjoittelun aikana tuntee huimausta, niin tulee pitää taukoa, kunnes tunne menee ohi, vaikka jopa seuraavaan päivään saakka.kenen mukaan?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]